Liikkuvat kuvat liikuttavat Turussa

Pyhäinpäivänä vajaan kahdenkymmenen sielun joukko on kerääntynyt Turun kaupungintalon eteen. Virittelemme kameroitamme ja pälyilemme toisiamme puoliuteliaasti. Pyhäin sijaan tänään muistelemme kaupungissa kuvattuja elokuvia. Alkamassa on syksyn viimeinen opastettu Turku Movie Walk.

Turku Movie Walk on yhteistyössä Turun kaupungin matkailutoimiston, Visit Turun ja Länsi-Suomen elokuvakomission kanssa toteutettu kävelykierros, jossa tutustutaan joidenkin 2000-luvulla Turussa kuvattujen elokuvien kuvausmiljööseen. Turussa ensimmäinen elokuvien perässä kävely pidettiin vuoden 2018 alkukeväästä.

Opas varoittaa Turkulaisten pyöräilijöiden arvaamattomuudesta ja opastaa joukkion tien reunaan. Saavumme kierroksen ensimmäiselle etapille, kahvila Café Artin eteen. Kahvilassa kuvattiin kohtauksia vuonna 2004 ilmestyneeseen elokuvaan Levottomat. Oppaamme Annamari Laine avaa innostuneena aihettaan ja kuljettaa tarinan Levottomista kohti uudempia produktioita.

9.11. ensi-iltansa saanut meksikolais-suomalaisena yhteistyönä syntynyt elokuva Bayoneta on pääosin kuvattu räntäisessä Turussa vuoden alussa. Nopealla googlettamisella löydän Variety.comin arvostelun elokuvasta, jossa synopsis avaa elokuvan kertovan meksikolaisesta nyrkkeilijästä, joka ”löytää turvapaikan Suomen lumisilta erämailta, Tirkun kaupungista.”

Turku on elokuvakaupunki

Elokuvamatkailun kehittämishankkeen projektipäällikkö Annukka Toivosen mukaan Turku on elokuvakaupunki. ”Elokuvat tuovat alueelle todella paljon rahaa eli liiketoimintaa yrityksille. Tuotannot käyttävät paljon esimerkiksi majoitus-, catering-, kuljetus- ja rakennuspalveluita laajalla skaalalla. Lisäksi tutkimuksissa on todettu, että maailmalla se, että joku paikka näkyy televisiossa tai elokuvissa, lisää sen kiinnostavuutta matkailukohteena jopa 75 prosenttia.”

Pyhäpäivään rauhoittuneessa kaupungin keskustassa liikkeellä ovat lapsiaan rattaissa nukuttavien nuorten parien lisäksi Pokémon Gon pelaajat sekä muutamat turistit. Vähätorilla meidät ohittaa monikymmenpäinen karjulauma maiharitakit kahisten ja paljaaksi ajellut päät auringossa kimmeltäen. Opas kehottaa jälleen väistämään.

Kierroksemme jatkuu vähätorin kautta tuomiokirkon kulmalle. Opas aloittaa kertomuksen vuonna 2006 valmistuneesta elokuvasta Riisuttu mies. Elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan Turussa yhtä kohtausta lukuun ottamatta. Kohtaus, joka toimii elokuvan nimeäjänä, missä päähenkilöä esittävä Samuli Edelmann riisuutuu kirkon keskilaivalla alusvaatteisilleen, on kuvattu Turun tuomiokirkon sijaan Tallinnassa. Siellä on totuttu suomalaisiin pyörimässä pitkin kaupunkia kalsarisillaan, ei mitään poikkeavaa.

Turku Movie Walkia varten Länsi-Suomen elokuvakomissio ja Visit Turku järjestivät yhdessä Turun kaupunginteatterin käsikirjoittajan Satu Rasilan kanssa työpajan matkailuoppaille, jossa koottiin yhteen osanottajien osaaminen ja tuotettiin kävelykierrokseen tarvittavat materiaalit. Oppaat katsoivat porukalla elokuvia ja viilasivat omaa tapaansa jakaa niistä tietoa.

”Jos ei ole nähnyt jotain elokuvaa, niin siitä on vaikeampi puhua aidosti. Toki siitä voi kertoa sen, mitä jostain lukee, mutta on ihan eri asia, jos on oikeasti nähnyt sen elokuvan”, Laine kertoo.

Opastus on eläytyvää ja oppaamme ei tosiaan lue wikipediasta tulostettua lärpäkettä, kuten on saanut joskus ikäväkseen vastaavilla turistikierroksilla maailmalla todistaa. Porukka nauraa yhdessä Laineen kertoessa Vares-elokuvasarjan elokuvasta, jossa henkilö vapautuessaan vankilasta ajaa yössä dramaattisesti useita tunteja päästäkseen Kakolasta Turkuun.

Tuovatko elokuvat massoittain turisteja?

Turun siluetti näyttäytyy matalana ja keskiaikaisena. Kaupunkia halkoo joki ja Turku onkin näytellyt Pariisia muutamissa tuotannoissa. Elokuvantekijöitä Turkuun houkuttelevat hyvät tuotantokannustimet, joiden maksaminen kannattaa tuotantojen kaupunkiin tuoman rahan takia.

Kaikkialla ei television mukanaan tuoman näkyvyyden aiheuttamia turistimassoja pidetä niin positiivisena asiana. Muun muassa Game of Thrones– sarjan ja Star Wars: The Last Jedi elokuvan kuvauslokaatioksi ajautunut Dubrovnik kärsii todellisesta ongelmasta. Meren ja keskiaikaisten muurien saartama Kroatialainen kaupunki paisuu liitoksistaan tuhansien turistien pällistellessä paikan päällä päivittäin. Turku tulee tuskin kokemaan samaa kohtaloa.

”Tässä kierroksella on aika paljon suomalaisia elokuvia, jotka ei ole kovin levinneitä ja joita ei edes välttämättä löydä mistään”, Laine kertoo kysyttäessä ulkomaisista matkailijoista ja elokuvakierroksen vaikutuksesta elokuvamatkailuun. ”Vähän haasteellista vielä, mutta kun näitä kansainvälisiä tulee enemmän niin ehkä sitten. Ihmisethän näkevät elokuvista sen fiiliksen, vaikka se paikka ei välttämättä olisikaan pääosassa.”

Bayonetan lisäksi kansainvälisiä tuotantoja, joiden yhteydessä voidaan mainita Turku, ovat esimerkiksi Turkulaisen tuotantoyhtiön kauhuscifipläjäys It Came from the Desert ja kiinalainen Iron Sky -spinoff, jossa Turun akatemiatalo saa näytellä sveitsiläistä alppihotellia.

Kreisikomedioita, synkkiä murhamysteereitä ja historiallista pukudraamaa

Turussa on kuvattu 2000-luvulla yli kolmekymmentä pitkää elokuvaa, aina Vareksista Luokkakokoukseen  ja Joulutarinasta Tom of Finlandiin. Lisäksi alueella on kuvattu lukuisia tv-sarjoja, lyhytelokuvia, animaatioita ja dokumenttielokuvia.

Matkamme jatkuu Aurasillalle, jolta on hypitty alas matalaan ja hyiseen Aurajokeen useammassakin kuin yhdessä elokuvassa. Ruotsinkielisessä elokuvassa Ei valoa tunnelissa vuodelta 2011, Aurasillan alittavasta tunnelista löytyi ruumis. Oppaamme huomauttaa tunnelin toimivan ennemminkin julkisena käymälänä kuin ovelana paikkana ruumiiden piilottamiseen.

Teinit metelöivät vastarannalla ja joukkiomme kuvaa Aurajoen laineilla rauhallisesti keinahtelevia sorsia. Päätämme kierroksemme hotelli Marina Palacen ensimmäisen kerroksen neuvotteluhuoneeseen järjestettyyn pukunäyttelyyn vuoden 2015 Mika Kaurismäen elokuvasta Tyttökuningas. Neuvotteluhuoneen pöydän päässä pönöttää juhlallisesti Kuningatar Kristiinan valtaistuin, jossa elokuvamatkailijamme saavat halutessaan kuvauttaa itsensä.

Päivä on kirkastunut entisestään ja ilma lämmennyt. En jää nauttimaan harvinaisen lämpimästä marraskuun alun lauantai-iltapäivästä, vaan suuntaan kotiini, suljen verhot ja pimennän valot. On aika katsoa elokuvia.

Juttua korjattu 21.11.2018 klo 17.00; Korjattu tieto: elokuva Ei valoa tunnelissa on suomalainen, mutta kokonaan ruotsinkielinen, ei ruotsalainen elokuva.