Nelijalkaiset sankarit koulunpenkillä - pelastuskoirakoulu opettaa löytämään apua tarvitsevan

Kylmä viima ja sade eivät haittaa, kun pieni ryhmä koiraharrastajia kokoontuu Littoisiin. Pelastuskoirat odottavat malttamattomina autossa kun omistajat vaihtavat kuulumisia ja käyvät läpi päivän treeniohjelmaa. Koirat tuntuvat tietävän mitä varten ollaan liikkeellä, sillä autoista kuuluva malttamaton haukunta kantautuu ulos saakka. Vaikka ilta on jo pimennyt ja teollisuusalueen parkkipaikkaa valaisevat vain katuvalot, ovat omistajat silti hyvillä mielin ja nauravaisia.

Tällä ryhmälle treenejä järjestetään yleensä kaksi kertaa viikossa.Ryhmään kuuluu 8 koiraa, joista tällä kertaa treeneissä oli viisi. Ryhmä on aloitteleva ja luvassa on jatkoa ilmaisutreeneille, joissa koirat opetetaan ilmaisemaan, että ne ovat löytäneet ihmisen.

Kunto kohdillaan

Ensimmäisenä treenaamaan pääsee Mida, puolitoistavuotias Airedalenterrieri. Omistaja Pauliina Maijanen päätyi pelastuskoiratoiminnan ääreen muutettuaan Turkuun.

– Muutin vasta viime vuoden syksyllä Turkuun ja aloin etsiä paikkoja joissa voisin harrastaa hakua. Törmäsin vasta silloin ensimmäisen kerran kunnolla pelastuskoiratoimintaan, Maijanen kertoo. Maijasen mukaan Mida on viihtynyt treeneissä. Vaikka Mida ei olekaan kaikkein nopein oppija, on sen kehittyminen ollut tasaista. Kauhean kauaa se ei jaksa kerralla keskittyä ja toimittajan paikalla olo tuntuu hämmentävän sitä hieman.

Ryhmän kouluttaja Noora Aarnio kyykistyy maahan ja kutsuu Midan luokseen. Kun koira on haukahtanut, saa se palkkioksi herkun.  Airedalenterrieri ei ole yleinen rotu pelastuskoiralle. Vaikka lähes kaikki rodut soveltuvatkin pelastuskoiraksi, poikkeuksiakin on. Metsästyskoirat eivät kovan metsästysviettinsä vuoksi sovellu koulutukseen yhtä hyvin. Fyysisesti koiran täytyy jaksaa olla tunteja metsässä, mutta varsinaisesti koiran koolla ei ole merkitystä. Koiraa on myös pystyttävä motivoimaan jollain tavoin, treeneissä suosittuja ovat erilaiset erikoisherkut ja lelut.

Vaikka koirillekin on liuta vaatimuksia, kertoo Aarnio, että vaatimuksia on myös omistajille. Fyysisen kunnon on oltava hyvä, sillä maastossa liikutaan paljon. Esimerkiksi polvivaivat voivat olla esteenä harrastuksen aloittamiselle. Ajan ja motivaation tärkeyttä korostetaan. Kaikessa voi kuitenki kehittyä jos fyysisiä esteitä ei ole ja kaikkea harjoitellaan treeneissä.

Hälytyksiä vaihtelevasti

Aarnio on toiminut Varsinais-Suomen pelastuskoira ry:n kouluttajana parin vuoden ajan ja ollut mukana järjestön toiminnassa jo pidemmän aikaa. Hänen molemmat koiransa, Rati ja Ralla ovat jo koulutettuja pelastuskoiria jotka voivat osallistua poliisin johtamiin etsintöihin tarvittaessa. Välillä hälytyksiä koirille tulee kymmenenkin vuodessa, mutta nyt Aarnion mukaan on ollut hiljaisempaa.

-Nyt on varmaan ollut jo vuoden tauko, ettei ole tullut hälytyksiä. En sitten tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta vaihtelua on, Aarnio pohtii.

Ulkoilma vetää harrastuksen pariin

Tiistai-illan treenit ovat normaalia lyhyemmät. Yleensä harjoitukset kestävät kolme tuntia, mutta joskus ne venyvät osallistujen mukaan neljäänkin tuntiin. Kaikista osallistujista välittyy sama energia ja into pelastuskoiratoimintaa kohtaan. Lähes jokaisella on aiempaa koiraharrastustaustaa, mutta se ei tunnu olevan vaatimus. Tärkeämpää on, että motivaatiota löytyy, koska muutoin karsiutuu helposti joukosta. Motivaatiot lähteä toimintaan ovat kuitenkin erilaisia.

– Kuulin työkaverini kautta toiminnasta ja ajauduin mukaan. Tämä on myös kiva laji, kun on ulkolaji. Mä en halua enää sisällä vietetyn työpäivän jälkeen viettää aikaa sisällä. On mukava päästä maastoon, Hanna Kääntönen kertoo.

Jokainen ryhmänjäsen tuntuu keskittyvän muiden koiriin kuin omiinsa. Koira pääsevät treenaamaan useita lyhyitä harjoituksia jokaisen osallistujan kanssa. Tällä ehkäistään sitä, että koira tottuisi vain yhteen ihmiseen. Kääntösen koira Tuisku harjoittelee hieman eri tavalla kuin muut. Haukkumisen sijaan se opetetaan palaamaan Kääntösen luo kertomaan, että on löytänyt jotain. Lapin Porokoira Tuisku odottaa malttamattomana Kääntösen käskyä lähteä liikkeelle. Se juoksee innokkaasti pienen matkan päässä seisovan Anniina Karpomäen luo ja tökkää kuonollaan pientä purkkia jota Karpomäki pitää kädessään. Tämän jälkeen Tuiskun täytyy osata palata takaisin Kääntösen luo, mistä koira suoriutuukin hyvin hetken epäröinnin jälkeen.

Koulun penkiltä tositoimiin

Illan läpi ilmassa kaikuvat kehut koirille ja valppaat haukahdukset kun koirat opettelevat ilmaisemaan. Vaikka ilmaisu alkaa hiljalleen sujua on edessä vielä paljon opittavaa. Nuoret koirat osallistuvat tällä hetkellä ilmavainusta hakua, jossa etsittävän jälki haetaan ilmasta käsin. Edessä on vielä toinen kokonaisuus maavainu hakua sekä raunio- ja maastokoulutusta. Lopuksi koiria ja omistajia odottaa vielä useira pelastuskoirakokeita. Lisäksi edessä on vielä viranomaistarkastus, jossa paikalla on myös poliiseja. Näiden jälkeen päästään viimein tositoimeen etsintöihin Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen rinnalla. Siihen menee kuitenkin aikaa ja sekä kouluttaja, että omistajat kertovat siitä kuinka pelastuskoiran kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä ja liikaa kiirettä ei koiran kanssa saa pitää.

Kun treenit alkavat olemaan lopuillaan ja koirat on palkittu viimeisen kerran herkuilla kokoontuvat omistajat vielä hetkeksi sopimaan ensi viikon tavoitteista. Jokaiselle koiralle on oma etenemissuunnitelmansa ja kaikille jaetaan ensi viikkoa varten kotitehtäviä joita harjoitella ennen seuraavia treenejä. Perheenjäsenet tulevat olemaan innoissaan haukkumisharjoituksista kotona, ryhmä tokaisee. Ilta on jo kauan aikaa sitten pimennyt kun ryhmä viimein suuntaa kotiin päin.