Moni turisti lisää matkoiltaan kuvia esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Viestintä on etenkin tirkistelyturismissa ja matalamman tulotason alueille matkustettaessa tärkeä kysymys, sillä matkailija voi jopa vahingossa vahvistaa ja rakentaa negatiivisia stereotypioita.
“Siinä viestinnässä saatetaan tehdä romanttinen kuva vieraanvaraisuudesta ja köyhyydestä. Joka taas poistaa yhteyden siihen faktaan, että köyhyys on globaalisti iso ongelma”, Anu Häkkinen Reilun matkailun yhdistyksestä muistuttaa.
Valokuvien ottaminen ja etenkin sosiaaliseen mediaan eettisesti lisääminen vaatii hieman harkintaa. Valokuvia ottaessa on aina hyvä pyytää lupa ja asettua kuvattavan asemaan.
“Siinäkin kohtaa voisi kysyä ,että miltä sinusta tuntuisi, jos se olisit sinä. Tai saako sinun kotiasi kuvata samalla tavalla”, yliopistonlehtori Maria Hakkarainen Lapin Yliopistosta pohtii.
Sillä on myös suuri merkitys, minkälaisen tekstin tai hästägit matkailija kuvan yhteyteen lisää.
“Jos matkailija päätyy ainostaan romantisoimaan köyhyyttä sellaisena todellisuudesta irrallaan olevana asiana, ikään kuin kulutustuotteena, niin se ei välttämättä ole hyvä juttu sen kohteen paikallisväestön hyvinvoinnin ja hyvän elämän kannalta”, Häkkinen pohtii.
Hakkarainen muistuttaa, että useimmat köyhät eivät halua lähteä kokemaan köyhyyttä. “Eli siinä on jo olemassa taloudellinen asetelma siitä, mistä matkailija lähtee kokemaan köyhyyttä.”
Yksi matkailuun liittyvistä ilmiöistä on tirkistelyturismi. “Eettinen kysymys on siinä –se sana tirkistely sitä jo ehkä vähän tuo ilmi– että sen matkailijan ja paikallisen kohdeväestön välillä voidaan nähdä olevan hyväksikäyttävä suhde”, Reilun matkailun yhdistyksen Häkkinen avaa termiä.
Yleensä asetelma on se, että vähän varakkaampi, globaalista pohjoisesta kotoisin oleva matkailija matkustaa alueelle, jossa on matalampi tulotaso. Erityisen matalia tulotasot ovat esimerkiksi globaalin etelän maaseuduilla ja slummeissa.
“Hyvin järjestetty slummikiertue voi parantaa slummin tulotasoa. Valitettavasti ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, kaikista köyhimmät ihmiset eivät kuitenkaan pääse edelleenkään osalliseksi”, Häkkinen kertoo.
Yliopistonlehtori Hakkarainen ottaa esiin myös sen, että matkailun avulla saadaan parannettua muun muassa infraa. “On se puoli, että saadaan kehitettyä ja vietyä eteenpäin. Mutta on myös se toinen puoli, joka pitää pystyä myös miettimään.”
Matkailija voi kysyä itseltään, onko ihmisillä joita hän katsoo ikään kuin turistinähtävyytenä, samanlaista mahdollisuutta tulla matkailijan kotiin katsomaan hänen arkipuuhiaan. Sekä Häkkinen että Hakkarainen mainitsevat tärkeäksi asiaksi pohtia, minkälaisen katseen kohteena haluaisit itse olla.
“Haluaisitko, että matkailijat kävisivät sinun taloasi kiertämässä ja katselemassa, voivotellen kuinka kurja se on”, Hakkarainen kysyy.
Osaltaan eettiset kysymykset liittyvät myös siihen, miten kokemus on tuotettu. “Jos matkailija yöpyy slummissa, niin onko se kuitenkin paranneltu versio todellisuudesta? Jos slummissa ei oikeasti ole vaikka minkäänlaista vettä, niin tarjoillaanko sitä matkailijalle”, yliopistonlehtori Hakkarainen pohtii.
Globaalisti joka kymmenes työpaikka liittyy matkailuun. Siitä tulee myös kymmenen prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kaikki eivät kuitenkaan pääse nauttimaan matkailun tuomista taloudellisista eduista.
Kestävä matkailija välttää all inclusive -matkailua, josta eurot valuvat takaisin globaaliin pohjoiseen. Toisaalta myös kestävämpänä pidetyssä reppureissamisessakin on ongelmia; he käyttävät paljon paikallisia palveluita ja esimerkiksi julkista liikennettä, mutta saattavat köyhäilemällä hidastaa paikallisen kohteen kehitystä.
“Vaikka turismilla voidaan vähentää köyhyyttä, ja turismi voi tuoda taloudellista kestävyyttä, niin tämmöset reppureissarit jotka köyhäilee matkalla saattavat itse asiassa hidastaa tätä kehitystä”, Reilun matkailun yhdistyksen Häkkinen kertoo. “Varakkaamman tulotason maasta tullessa kannattaa huomioida, että niillä matkailijan rahoilla voi olla siellä matkakohteessa suuriakin vaikutuksia.”
Ympäristön kannalta olisi hyvä matkustaa harvemmin ja pidempään, mutta ilman rahaa matkaa ei kannata venyttää turhan pitkäksi, sillä köyhäily matkalla ei ole paikkalliskohteen talouden kannalta kestävää.
“Jos sitten tuntuu, että en voikaan mennä vuodeksi kun minulla on vain viiden tuhannen budjetti, niin ehkä voit mennä sitten vain kuukaudeksi. Mutta itse en kannustaisi sellaiseen “dollarilla päivässä” -matkustamiseen”, Häkkinen summaa.
Talousmaantieteen tutkijatohtori Juulia Räikkönen Turun Kauppakorkeakoulusta huomauttaa, että vaikka reppureissaajien käyttämä rahamäärä ei ole niin suuri, se ehkä kohdistuu paremmin paikallisväestöön.
“Jos he jättäisivät matkat tekemättä, niin tottakai sekin näkyisi. Reppureissaajat todennäköisesti ovat aika vastuullisia matkaajia siinä mielessä, että käyttävät julkista liikennettä ja yöpyvät paikallisten omistamissa pienissä majataloissa tai hostelleissa.”
Ison osan matkabudjetista saattavat napata lennot, joista käytetyistä euroista ei ole matkakohteelle mitään hyötyä. Köyhäilyturismissa ongelmana on, että jos matkustetaan kauaksi –Suomesta vaikka Kaakkois-Aasiaan tai Latinalaiseen Amerikkaan– niin lentolipun hinta usein vie suurimman osan matkabudjetista ja itse matkakohteeseen ei jää kovinkaan suuria rahasummia.
Matkalla varoja kannattaisikin käyttää siten, että mahdollisimman suuri osa matkan hinnasta jäisi matkakohteeseen. Euroja kannattaa suunnata etenkin paikallisille pienyrittäjille, sekä majoituksen, retkien että ruokailujen osalta. Mikäli esimerkiksi luontokohteissa pyydetään pientä maksua, kannattaa se aina maksaa.
Artikkeli on kolmas osa eettiseen matkailuun liittyvää juttusarjaa.
Viimeisessä osassa käsitellään vapaaehtoisturismia.
Lue sarjan edelliset artikkelit:
Suomessa voi lähteä eksoottiselle talvilomalle myös nollapäästöin
Elämysmatkailu mahdollistaa lomatunnelmaan pääsemisen jopa omassa kotikaupungissa