Itsensä diagnosoiminen aiheuttaa turhaa huolta

[metaslider id=15120]

Päätä jomottaa viidettä päivää, olo on väsynyt ja heikko. Etsiydyt tietokoneen
ääreen ja alat maanisesti googlata tietoa oireistasi. Moni meistä sortuu itsensä diagnosoimiseen internetissä.

Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja, syöpätautien dosentti, itsekin potilastyötä tekevä Päivi Hietanen kertoo ihmisten omatoimisen diagnosoimisen olevan ongelmallista siinä suhteessa, että internetistä löydetystä tiedosta saattaa tulla virheellisiä käsityksiä, kun potilaalta puuttuu kyky hallita tietoa ja ajatuksia pystyy muodostamaan vain tiedonsirpaleista.

”Tämäkin on sellainen asennekysymys. Itse odotan ammattilaisilta hyvää asennetta tällaisten tapausten ja potilaiden kohtaamisen kanssa. Jos lähtökohta on myönteinen, päästään usein hyvään yhteisymmärrykseen potilaan kanssa.”

Hietasen mukaan potilaan itsensä etsimässä tiedossa on se myönteinen puoli, että potilasta kiinnostaa oma terveys ja mahdollinen sairaus.

”Useimmiten ihmiset ovat valmiita keskustelemaan ja kuuntelemaan ammattilaisen näkemystä.”

Hietanen näkee, että harvoin vastaanotolle tulee ihmistä jolla on jokin fiksoitunut ajatus terveydentilastaan jo ennakkoon.

”Se on ainakin huomattavasti pienempi osa väkeä, jolla on sellainen ajatus, että minä haluan juuri tätä. Toki, heitäkin varmasti on, mutta useimmat tulevat vastaanotolle avoimin mielin”, Hietanen linjaa.

Lääketieteen opinnoissa käsitellään vain vähän potilaiden omia diagnooseja

Viidennen vuoden lääketieteen opiskelijan Henrik Sjöblomin mukaan lääketieteen opiskelijoille järjestetään luentoja potilaan kohtaamisesta. Opinnoissa käytetään osana myös erilaisia harjoitustöitä, joissa simuloidaan hankalia potilaita ja tilanteita.

Potilaan omatoimiseen oireiden etsintään ei kuitenkaan hirveästi keskitytä potilaskohtaamisen opettamisessa.

”Ei oikeassakaan potilastilanteessa keskitytä Google-diagnoosiin. Lääkärin pitää kuitenkin aina lähteä nollatilanteesta kartoittamaan oireita, eikä potilaan omiin diagnooseihin saa lähteä liiaksi mukaan. Aika nopeasti yritetään sivuuttaa se.”

Sjöblomin mukaan potilaan oma tiedonhankinta on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

”Jos ei mitään muuta keksi niin voi alkaa niitäkin sitten miettiä, mutta yleensä siellä on kuitenkin aika paljon tavallisempia syitä oireiden taustalla”, Sjöblom pohtii.

Terveyteen liittyvät uskomukset elävät ja muokkautuvat

Päivi Hietasen mukaan terveyteen liittyvät uskomukset muuttuvat ajan saatossa. Hietanen ei kuitenkaan näe terveyteen liittyviä ei-lääketieteellisiä uskomuksia ongelmallisina.

”Se on ihan normaalia lääkärityöhön kuuluvaa kanssakäyntiä, että tällaisista asioista keskustellaan potilaiden kanssa. Ei voi olettaakaan, että potilailla olisi samanlaiset käsitykset asioista kuin ammattilaisilla.  Itse ajattelisin, että uskomukset muuttavat muotoaan ja tutkimustiedon karttuessa yritetään sitten korjata vallitsevaa suuntaa.”

Esimerkkinä Hietanen kertoo viime vuosina vallinneesta antibioottikulttuurista, jossa potilaat hakevat liian helposti antibioottikuureja. Turhiin kuureihin liittyy haittatekijöitä

”Voi kehittyä antibioottiresistenssiä, joka tarkoittaa sitä, että antibiootit eivät enää jatkossa auta. Ihmiset hakevat niitä helposti esimerkiksi flunssaan, vaikka enenevissä määrin on tullut tietoa siitä, että monet tulehdustaudit paranevat ilman antibioottikuureja.”, Hietanen kertoo.