Siemens ja HKL eri mieltä asiakirjajulkisuudesta

Julkisuuslaki takaa kaikille oikeuden saada tietoa viranomaisen toiminnasta. Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia, ellei toisin määrätä. Juttusarja käsittelee lain toteutumista.

[metaslider id=19157]

Juttusarjan edellisessä osassa kerrottiin HBL:n toimittajan Helsingin kaupungin liikennelaitokselle (HKL) tekemästä tietopyynnöstä, ja siitä alkaneesta oikeusjutusta. Julkisuuslain määrittelemä tietopyynnön käsittelyn 30 päivän takaraja ylittyi, ja HKL:n entisen toimitusjohtajan todettiin syyllistyneen rikokseen.

Sarjan toinen osa menee tietopyynnön taakse. Miksi HKL ei onnistunut noudattamaan lakia?

Asian voisi ajatella olevan yksinkertainen. Toimittaja haluaa asiakirjoja HKL:ltä. HKL kokoaa asiakirjat ja lähettää ne toimittajalle siltä osin, kun asiakirjat ovat julkisia. Julkisuuslaki antaa viranomaiselle 30 päivää aikaa hoitaa asia. Usein pyydetyt asiakirjat eivät ole salaisia ja ne voidaan antaa nopeasti. Tommy Pohjolan tietopyyntötapaus ei HKL:n mukaan ollut niin yksinkertainen.

Tietopyyntö koski Helsingin metroon liittyvää asiakirjakokonaisuutta, joka sisälsi paljon Helsingin metrotekniikan toimittamisesta vastaavan Siemens Oy:n asiakirjoja.

HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström toteaa, että asiasta teki monimutkaisen se, että mukana oli Siemensin liikesalaisuuksia. Ennen asiakirjojen luovuttamista oli selvitettävä, mitä voidaan antaa ja mitä ei. HKL pyysi Siemensiltä lisäselvitystä siitä, mikä osa asiakirjakokonaisuudesta voitaisiin antaa HBL:n Tommy Pohjolalle, ja mikä sisältää liikesalaisuuksia.

Miksi asia sitten venyi?

Osapuolet erimielisiä

HKL oli Siemensin kanssa kirjeenvaihdossa ja yritti selvittää, mikä osa asiakirjoista on salaista ja mikä ei. HKL lähti selvityksessään siitä, että kun ollaan tekemisissä julkisen metrohankkeen kanssa, on suurin osa asiakirjakokonaisuudesta julkista. Siemens on asiasta eri mieltä. Siemensin mukaan lähes kaikki on salaista. HKL on asiasta eri mieltä.

”Siemenshän on johdonmukaisesti vastustanut asiakirjojen julkisuutta. Me olemme sitä mieltä, että näitä liikesalaisuuksia ei tässä ole”, Judström kertoo.

”Olemme pyytäneet Siemensiltä lisäselvityksiä, emmekä ole saaneet riittävää vastausta”, Hän jatkaa.

Siemens Oy:n liikenneteknologiasta vastaavan osaston johtaja Juha Lehtonen toteaa, että liikesalaisuus on yksiselitteistä.

”Sopimuksessa todetaan sisällön olevan liikesalaisuuksien piirissä. Silloin liikesalaisuuden piiriin kuuluu ne asiat joista kilpailijat voisivat hyötyä”, Lehtonen sanoo.

HKL:n mukaan julkisuuslain takaraja siis ylittyi, koska HKL:llä ja Siemensillä oli erimielisyys siitä, mitä asiakirjoja voitaisiin antaa. HKL perustelee selvityksen kestoa sillä, että erimielisyyksien selvittäminen oli hankalaa.

Lehtonen on sitä mieltä, että Siemensiä ei voi syyttää siitä, ettei HKL ehtinyt vastata Pohjolan tietopyyntöön ajoissa.

”Tommy Pohjolan reklamointi perustui siihen, että on kestänyt tolkuttoman pitkään saada tietoja. Ei HKL voi siinä mennä meidän selän taakse että asia on kestänyt todella kauan. Kyllä se on virkamiehen päätäntävallassa, mitä he julkaisevat ja mitä ei. Lähdetään siitä, että meidän selän taakse meneminen on aika kummallinen asia”, Lehtonen sanoo.

Lehtosen ymmärryksen mukaan ei siis ole Siemensin asia ratkaista, mitä HKL julkaisee, tai jättää julkaisematta.

Judström toteaa Lehtosen olevan oikeassa siinä mielessä, että HKL kyllä päättää itsenäisesti asiakirjojen salassapidosta tai julkaisusta. Päätös täytyy kuitenkin perustaa hallintolain perusteella tehtävään kokonaisharkintaan, jossa täytyy ottaa huomioon myös Siemensin näkemys.

”Menettely on lainmukainen, eikä siinä ole mitään outoa”, Judström sanoo.

Osana asiasta käytyä kirjeenvaihtoa Siemens on todennut seuraavaa:

”Tietopyyntöä koskevissa päätöksissä HKL ei luonnollisestikaan voi eritellä, mikä kussakin kirjeessä on salassa pidettävä liike- tai ammattisalaisuus, koska näin tekemällä samalla paljastettaisiin ko. liike- tai ammattisalaisuus. HKL ei siten voi tarvita tällaista tietoa tietopyyntöratkaisujaan varten.”

Tuomioistuimet erimielisiä

Asiakirjojen julkisuutta on käsitelty useassa tuomioistuimessa ja eri oikeusasteilla. Erityisen vaikeaksi tapauksen tekee se, että eri tuomioistuimet ovat asiasta eri mieltä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan suurin osa asiakirjoista on julkisia ja ne olisi voitu luovuttaa Pohjolalle. Siemens on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

”Omassa selvityksessämme olemme sitä mieltä, että hallinto-oikeuden päätös kuulostaa perustellulta”, Judström toteaa.

Siviilituomioistuimet ovat eri mieltä. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat ottaneet tiukan linjan. Suurin osa asiakirjoista on niiden mukaan salassa pidettävää. HKL on valittanut korkeimpaan oikeuteen.

Myös tuomioistuimien erimielisyys kertoo asian monimutkaisuudesta.

Vasta korkeimmat oikeudet voivat ratkaista

Lopullinen ratkaisu asiakirjojen julkisuudesta tai salassa pidettävyydestä saadaan vasta kun molemmat korkeimmat oikeudet ovat tehneet päätöksensä. Mikäli ne ovat yhdenmukaisia.

Sekä HKL:n että Siemensin edustajat ovat yhtä mieltä siitä, että vasta sitten tapaus saadaan päätökseen.

”Mielenkiinnolla odotetaan, että mitä korkeimmat oikeudet linjaavat. Tietysti noudatamme niitä linjauksia sitten. Se ainakin tulee selväksi, etteivät nämä ole selkeitä asioita”, HKL:n Judström sanoo.

”Sitten kun oikeuslaitos tekee päätöksen, niin toimitaan sen mukaisesti. En osaa sanoa mitä se käytännössä tarkoittaisi”, toteaa Siemensin Lehtonen.

Juttusarjan seuraavassa osassa kuullaan vallankäyttäjien valvojia.