Maahanmuuttaja ei ole vähempiarvoinen, vaan ihminen

[label style=”default”]Kolumni[/label]Tilanne on jännittynyt. Kaikkien katseet ovat hetkeksi porautuneet bussiin astuvaan naiseen. Nainen on peittänyt itsensä päästä varpaisiin tummalla hunnulla niin, että ainoastaan silmät ovat näkyvillä. Hän asettelee lastenrattaat keskiosaan ja jää seisomaan vaunujen viereen. Nopeasti katseet kääntyvät takaisin ikkunasta ulos. Tuomio on julistettu: Muslimi. Ählämi. Sossupummi.

Suomi on sairas maa. Ei siksi, että perinteisten tautien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, määrässä olisi havaittavissa huomattavaa kasvua, vaan asenteiden takia. Yksi näistä asenteista on suhtautuminen maahanmuuttajiin eli mamuihin. Jo sanana ”maahanmuuttaja” on ongelmallinen. Se nimittäin unohtaa, että maahanmuuttajan takana on aina joku ihminen, aivan kuten sinä tai minä.

Maahanmuuttaja ei ole suomalainen. Maahanmuuttaja ei kuulu Suomeen ja suomalaisuuteen. Maahanmuuttaja vie tuet suomalaisilta ja viettää aikansa ryöstellen kauppoja. Lauseissa toistuu jatkuvasti vastakkainasettelua meidän ja heidän välillä. Aivan kuin maahanmuuttaja tarkoittaisi samaa kuin vähempiarvoinen. Näitä väitteitä kuulee ihmisten suusta ihan tavallisissa keskusteluissa. Kerran jos toisenkin olen kaupan kassalla työskennellessäni joutunut kuuntelemaan ihmisten urputusta siitä, miten ulkomailta tulleet ihmiset vievät jotakin pois heidän elämästään. Kuitenkin tarkemmin kysyttäessä kukaan ei ole voinut tarkalleen todistaa minulle, mitä tämä poisviety on. Faktahan on se, että maahanmuuttajien työttömyysaste on edelleen korkeampi kuin valtaväestöllä, jopa kolminkertainen. Kun kysyn vielä tarkemmin, käy ilmi, ettei yksikään heistä ole edes ikinä jutellut maahanmuuttajan kanssa. Silloin päässäni naksahtaa. Mitä sinä oikein pelkäät? Ei Iranista tullut muslimi sinun uskontoasi tai työpaikkaasi uhkaa. Entä oletko tullut ajatelleeksi, että jos joku ulkomaalaistaustainen henkilö palkataan työhön, joka sinun olisi mielestäsi pitänyt saada, saattaa syy olla yksin sinussa? Ja hei, vielä kertaakaan ei meidän kauppaa ole ryöstänyt ulkomaalainen.

Mutta otetaanpas nyt hetkeksi askel taaksepäin. Kun puhun tässä kolumnissa meistä, puhun myös samalla itsestäni. Olen rasisti aivan yhtä paljon kuin sinäkin.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Pohjois-Savon keskiössä, Kuopiossa. Vuoden 2011 lopussa Kuopion 105 000 asukkaasta vain noin vajaa 2 000 oli ulkomaalaisia. Käytännössä heitä ei siis juuri näkynyt tavallisessa katukuvassa. Mutta jos kadulla sattui tulemaan vastaan musta mies, ei tuijotuksia säästelty. Kun muutin Turkuun, oli minua vastassa oikea kulttuurishokki. Bussissa puolet matkustajista saattoi olla ulkomaalaisia. Yhtäkkiä en enää ymmärtänytkään, mitä vieressä istuva huiviin kietoutunut nainen puhui! Ennen kaikkea oma reaktioni oli kuitenkin lähinnä pelkoa. Pelkoa tuntematonta kohtaan. Lehdissä ja mediassa maahanmuuttajista on aina puhuttu negatiiviseen tai ennakkoluuloiseen sävyyn, totta kai nämä asenteet olivat tarttuneet minuunkin.

Kun siis eräänä iltapäivänä bussissa kohtasin päästä varpaisiin hunnutetun naisen, säikähdin omia ajatuksiani. Miksi minä, sivistynyt nuori nainen, takerrun asenteisiin ja vallitseviin mielipiteisiin? Miten voi olla, että maahanmuuttajista puhuttaessa olemme yhtäkkiä kuin kävelemään opettelevia taaperoita? Päätin ottaa asioista selvää, ja etsiä käsiini muutaman Suomeen muuttaneen ihmisen. Kaikilta haastattelemiltani ihmisiltä kysyin saman kysymyksen: ovatko suomalaiset mielestäsi rasisteja? Juttusarjassani esiintyvien ihmisten lisäksi pääsin tutustumaan myös afrikkalaisiin ja aasialaisiin. Johtopäätökseni on seuraava: Suomalaiset eivät pelkää ihmisiä, vaan kulttuureita ihmisten takana. Tästä esimerkkinä vaikkapa haastattelemani Maria. Hän tulee Iranista, maasta, jota ajateltaessa tulee mieleen ainoastaan ydinaseet, sota ja terrorismi. Mutta Maria ei ole yhtä kuin terrorismi tai sota. Maria ei tee ydinaseita. Itse asiassa Maria on avoin, herttainen ja todella älykäs nainen, joka vihaa sotaa ja epätasa-arvoa. Ajattelepa tätä seuraavan kerran, kun kohtaat ulkomaalaisen.

Meidän on niin helppo unohtaa, että jopa sen kaikkein peittävimmänkin hunnun alla on erittäin usein nainen. Tavallinen nainen, joka on ehkä pelon, työn tai perheen takia muuttanut Suomeen. Tavallinen nainen, joka on aivan yhtä kykenevä tuntemaan pelkoa, surua, iloa ja rakkautta. Ennen kaikkea se oudon näköinen ”mamu” on ihminen, jonka unelma on vaikkapa opiskella itselleen ammatti. Meillä on Suomessa ainutlaatuinen koulutusjärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden näille henkilöille toteuttaa unelmiaan ja elää ihmisarvoista elämää. Ja kun mahdollisuus on annettu, se näkyy tulevaisuudessa verorahoina. Maria ei esimerkiksi ikinä ole nostanut hänelle oikeutettuja tukirahoja, mutta on ikuisesti kiitollinen saamastaan oikeudesta koulutukseen. Tämän koulutuksen hän on maksanut työllä, joka on kestänyt jo useamman vuoden ajan. Väitän sen olevan paljon enemmän, kuin mitä sossu-Tatu tai juopunut pummi puistonpenkillä on elämänsä aikana ehkä tehnyt. Ota huomioon, että todennäköisesti Maria maksaa sinun eläkkeesi tulevaisuudessa.

Siis herää horroksestasi ja ota askel laatikon ulkopuolelle. Tiedän, että astuminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei ole helppoa, mutta usko pois, siitä tulee vielä erittäin palkitsevaa. Esimerkiksi ennen tapaamistani Elifin kanssa en ollut ikinä juonut turkkilaista kahvia. Ennen sitä kukaan ei ollut myöskään koskaan ennustanut minulle turkkilaisen kahvin puruista. Nyt on. Maahanmuutto ei tule loppumaan, vaikka sinä niin haluaisit. Mutta mitä enemmän sinä epäilet tai vihaat sitä bussissa istuvaa tummaihoista miestä tai naista, sitä enemmän sinä vahingoitat itseäsi. Vain viha synnyttää vihaa, ja vain väkivalta synnyttää väkivaltaa. Unohda käsityksesi stereotyppisestä maahanmuuttajasta, ja keskity sen sijaan siihen ihmiseen määritelmän takana. Lupaan, että maailmankuvasi avartuu. Ainakin itse olen huomannut itsessäni seuraavan muutoksen; Kohdatessani bussissa maahanmuuttajanaisen, en enää käännä päätäni pois tuomitsevasti. Sen sijaan hymyilen ja sanon: tässä on vapaa paikka, tähän voi istua.

Kuuntele kolmen Suomeen muuttaneen tarinat siitä, mitkä ovat heille tärkeitä paikkoja. Toivottavasti Tim, Elif ja Maria vakuuttavat sinutkin ihmisinä ja persoonina.