Kuva: Peppi Hellén

Media

Uutiset

Somenäkyvyys auttaa media-alan kovassa kilpailussa

Jesse Mäntysalo

 

BANNERI SOME

Juttusarjassa käsitellään käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Osa 1/9.

[metaslider id=23030]

Sosiaalisen median tutkijan mukaan toimittajien paineet olla mukana sosiaalisessa mediassa ovat kasvaneet merkittävästi. Kilpailu on kovaa ja massasta on erotuttava.

Turun ammattikorkeakoulussa toista vuotta journalismia opiskeleva Aleksi Ristimäki oli vielä muutama kuukausi sitten vahvasti somevastainen. Hän ei ollut mukana sosiaalisessa mediassa, eikä edes seurannut sitä.

Ristimäkeä ahdisti ajatus siitä, että someen kuulumattomuutta pidetään outona. Toisaalta hän myöntää jääneensä periaatteensa vuoksi monessa asiassa ulkopuoliseksi, esimerkiksi Facebook-ryhmissä liikkuvasta informaatiosta.

Somen karttaminen johtui Ristimäen mukaan osittain hänen hieman vetäytyvästä persoonastaan ja toisaalta siitä, ettei hän kokenut sosiaalista mediaa kiinnostavana.

”Halusin näyttää, että ilman someakin voi pärjätä. Toisaalta painetta sosiaaliseen mediaan liittymisestä tuli niin toimittajilta kuin opiskelukavereiltakin. Koko ilmiö tuli täysin yllättäen. En ymmärtänyt, miksi minun pitäisi olla mukana somessa, kun olin siihen saakka pystynyt elämään ilman sitä.”

Luovat erottuvat joukosta

Sosiaalisen median tutkija, sosiaalipsykologi Suvi Uski sanoo, että media-alalla paineet olla mukana sosiaalisessa mediassa ovat huomattavasti kasvaneet kilpailun kiristyttyä.

”Ei somessa oleminen välttämätöntä ole, mutta siitä voi olla paljonkin hyötyä toimittajalle. On hyvä, jos pystyy jättämään itsestään jonkinlaisen jäljen. Luovuus on somessakin avainsana, jolla erottuu edukseen”, Uski kertoo.

Uskin mukaan toimittajien ei kuitenkaan tarvitse olla somessa koko ajan esillä, sillä se saattaa kääntyä itseään vastaan.

”Voi käydä niin, että määrä korvaa laadun. Tutkimusten mukaan seuraajat arvostavat sellaista sisältöä, jolla on uutisarvoa tai heille merkityksellistä sisältöä. Toisaalta sosiaalisen median käyttäjät ovat jo niin harjaantuneita, että he kyllä löytävät sen olennaisen asian someinformaation joukosta.”

Uski ymmärtää, että toimittajan on oltava työnsä puolesta mukana sosiaalisessa mediassa, nykyisin työnantaja saattaa jopa edellyttää sitä.

”Jotkut joutuvat laittamaan itsensä likoon myös työajan ulkopuolella. Se tuskin on ongelma, jos työntekijä on somesta ja työstään innoissaan. Mutta jos työpaikalla on huono ilmapiiri tai työntekijä ei muuten tykkää työstään, saattaa asia tuntua epäoikeudenmukaiselta.”

Mediamaailmassa on tällä hetkellä useita somejulkkiksia ja monet toimittajat brändäävät itseään sosiaalisen median avulla. Tämä saattaa aiheuttaa tarpeetonta painetta työntekijälle, sekä johtaa työ- ja siviiliminän sekoittumiseen keskenään.

Suvi Uskin mukaan kahden eri ”identiteetin” yhdistäminen riippuu paljon somekäyttäjän ammatista.

”Mielestäni on luontevaa, että esimerkiksi poliiseilla tai muilla virkamiehillä on somessa oma ammatti-identiteetti, jossa ei tuoda esille henkilökohtaisia asioita. Toimittajilla raja ei ole välttämättä näin selkeä.”

Uski kuitenkin huomauttaa, että tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä onnellisempia silloin, kun heidän työ- ja siviiliminänsä ovat mahdollisimman lähellä toisiaan.

Asenne muuttui

Journalismin opiskelija Aleksi Ristimäki myöntää asenteidensa muuttuneen täysin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Hän tajusi, että on tyhmää antaa tasoitusta alan kovassa kilpailussa vain siksi, ettei halua olla mukana somessa.

”Jälkeenpäin ajatellen olin melko naiivi. En pysty enää ymmärtämään, miksi pidin niin härkäpäisesti kiinni periaatteestani.”

Ristimäki teki somen suhteen täyskäännöksen. Tällä hetkellä hän on mukana oppilaitoksensa viestintäryhmässä, jossa hän on saanut opastusta sosiaalisen median käyttöön. Ristimäki on nyt mukana Facebookissa, Twitterissä ja Linkedinissä. Hän on huomannut paitsi somen helppouden myös sen voiman.

”Suurin osa viestintäryhmämme juttujen lukijoista tulee somen kautta. Nyt näen somen mahdollisuutena, en negatiivisena asiana.”