Laadun parantelu sallittua, manipulointi ei

[metaslider id=22071]

Uutiskuvaa manipuloimalla ei saa johtaa lukijaa harhaan. Suomen lehdistössä kuvankäsittelyn eettiset tavoitteet nojautuvat Journalistin ohjeisiin.

”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti”, todetaan Journalistin ohjeissa. Tämä on ohjeistuksen ainut nimenomaan lehtikuvaan viittaava tavoite. Kuitenkin myös kaikki muut Journalistin ohjeiden tavoitteet ovat sovellettavissa lehtikuvan tekemiseen.

”Journalistin ohjeet ovat väline- ja kohdeneutraalit, ne koskevat yhtä lailla kaikkea journalistista työtä. Eli kaikki ohjeet koskevat myös kuvaa”, kertoo Julkisen sanan neuvoston pääsihteeri, Ilkka Vänttinen.

Vastuu siitä, että työntekijät noudattavat hyvää journalistista tapaa on esimiehellä ja julkaisijalla. Työntekijät sitoutuvat noudattamaan kulloisenkin tiedotusvälineen toimintatapoja. Toimituksella voi olla myös tarkempi ohjeistus kuvamanipulaatiota koskien.

Manipulointi ei ole sallittua

Turun Sanomissa ohjeistus on, että uutiskuvia ei saa manipuloida. Kuvituskuvissa manipuloinnista on aina mainittava kuvan yhteydessä, jos väärinkäsitykset ovat mahdollisia. Manipuloinnilla tarkoitetaan sisällön vääristämistä, sekä asioiden lisäämistä ja poistamista kuvasta. Manipulointia on myös usean kuvan yhdistäminen yhdeksi yhdistelmäkuvaksi.

”Tiukimmillaan tämä on sitä, että jos valokuvaaja kuvaa kuvan siten, että päästä kasvaa lipputanko, niin lipputankoa ei saa poistaa. Se täytyy ottaa huomioon silloin kun kuvaa”, kertoo Turun Sanomissa valokuvaajana työskentelevä Riitta Salmi.

Kuvaa manipuloimalla ei saa uskotella lukijalle että joku asia on totta, vaikka se ei sitä olekaan. Uutiskuvan täytyy siis pyrkiä totuuteen siinä missä journalistisen tekstinkin.

”Kuvajournalismissa kuten muussakin journalismissa pätee aika lailla Journalistin ohjeet. Ei saa valehdella eikä vääristellä ja minusta manipulointi on sitä”, kertoo Salmi.

Pimiösääntö ja kuvaushetken sääntö

Sekä Vänttinen että Salmi ovat sitä mieltä, että sellainen peruskuvankäsittely, mitä on pystynyt tekemään jo pimiössä, on sallittua myös kuvankäsittelyohjelmalla. Tällöin puhutaan sellaisista toimenpiteistä kuin varjostamisesta ja kontrastin säätämisestä.

Ulkopuolelle jäävät pimiössäkin mahdolliset rajummat toimenpiteet, kuten asioiden poistaminen kuvasta ja muu manipulointi. Tällaista rajausta sallitun ja kielletyn kuvanmuokkauksen välillä kutsutaan pimiösäännöksi.

Toinen rajaustapa sallitun ja kielletyn kuvankäsittelyn välillä on kuvaushetken sääntö. Sen mukaan kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka voi toteuttaa kameralla, ovat sallittuja myös jälkikäteen kuvankäsittelyssä. Tällöin tarkoitetaan sellaisia toimenpiteitä kuin kuvan terävyys ja valoisuus.

Toinen näkökanta kuvaussääntöön on, että tällaiset asiat pitäisi ottaa huomioon jo kuvaushetkellä, ei vasta jälkikäsittelyssä. Ammattitaitoinen kuvaaja osaa säätää valotuksen ja tarkentaa oikein jo kuvaa ottaessaan.

Milloin kuvankäsittelystä pitää ilmoittaa

Kuvan laatua parantavista hienovaraisista toimenpiteistä ei tarvitse ilmoittaa erikseen. Jos kuvan sisältö muuttuu oleellisesti tai lukijalla on mahdollisuus tulla harhaanjohdetuksi, on kuvankäsittelystä mainittava kuvan yhteydessä.

”Oleellista muutosta on esimerkiksi jos on kuvattu vaaleatukkaista ihmistä ja hiukset on muutettu mustiksi. Tai se jos kuvasta on poistettu jotakin”, Vänttinen tarkentaa.

Julkisen sanan neuvosto ei ole suositellut mitään selkeää tapaa käsiteltyjen kuvien merkitsemiseen. Kuvankäsittelystä voidaan mainita tarvittaessa kuvatekstissä.

Vänttinen edellyttää medialukutaitoa myös lukijalta: ”Lukijan tulee suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaansa ja näkemäänsä. Varsinkin nykyaikana kun kuvien manipuloiminen ja muokkaaminen on niin helppoa.”