Au pair -elämää Venetsiassa kahden kulttuurin silmin 

Elettiin koronapandemian kulta-aikaa, vuotta 2020 sateisessa Skotlannissa. Vaikka maailma oli päätynyt sulkutilaan, jossa matkustaminen oli rajoitettua, oli tällöin 20-vuotiaalla Emilliellä mielessä maisemanvaihdos. Suunnaksi valikoitui Italia ja kuvankauniista vuoristaan tunnetut Dolomiitit.

Paikka oli upea, mutta pian suurkaupungin läheisyydessä kasvanut Turton tunsi sen olevan hänelle liian pieni.

Emillie alkoi etsimään au pairin töitä, ja jätti järjestön kautta ilmoituksen itsestään. Muutaman päivän päästä hän sai yhteydenoton Venetsiasta perheeltä, johon kuuluivat vanhemmat ja kolme pientä lasta.

”Kaikki tapahtui nopeasti, ja parin viikon kuluttua muutinkin jo perheen luo Venetsiaan”, Turton kertoo ja kuvailee, kuinka onnekas hän oli, kun löysi perheen niin helposti. Hän toteaa, ettei se ollut itsestäänselvyys varsinkaan vallinneessa koronatilanteessa.

Turton tottui nopeasti uudenlaiseen arkeen, ja vietti lopulta au pairina kaksi vuotta, kunnes päätti, että on uusien haasteiden aika.

”Vaikka perhe oli mahtava, tuntuu toisten kodissa asuminen väistämättä siltä, kuin olisit taas lapsi. Menojani ei rajoitettu, mutta koin velvollisuudekseni ilmoittaa, milloin tulen ja menen”, Turton kertoo.

Hän asuu nykyään Italian Triestessä yksin, ja toteaa nauttivansa sen mukana tuomasta itsenäisyydestä.

Skotlantilaisen jättäessä au pair -perheen taakseen, asettui hänen tilalleen Emma Viikari, joka on asunut perheessä pian vuoden. Helsingistä Venetsiaan muuttanut Viikari kuvailee, että myös hänen kohdallaan prosessi ja muutto sujui vaivattomasti. Au pair -perhe tutustutti Turtonin ja Viikarin toisiinsa, ja kaksikosta tuli nopeasti hyviä ystäviä, jotka jakavat au pair -kokemusten ja italialaisen arjen lisäksi toisinaan myös kaipuun omiin kotimaihin.

Sekä Turton että Viikari kertovat, että eniten he ikävöivät kotimaissa asuvia läheisiä. Viikari mainitsee myös suomalaisen ruoan. Kumpikin kaksikosta on matkustanut paljon, ja valtavaa kulttuurishokkia ei Italiaan muutossa syntynyt.

”Venetsiassa on myös paljon turisteja, ja englannin kielellä pärjää hyvin”, Turton kertoo.

Paikallisten tavoissa molempia ärsyttää se, ettei sovituista aikatauluista välttämättä pidetä kiinni, ja on täysin tavallista, että yhteiseen ajanviettoon saavutaan puolituntia myöhässä.

Vaikka Turton ja Viikari nauttivat arjestaan Italiassa, ei kumpikaan usko jäävänsä sinne pysyvästi. Suurimpana syynä Turton mainitsee sen, että Skotlannissa byrokraattiset asiat hoituvat luotettavasti ja huomattavasti nopeammin kuin Italiassa. Tämä korostuu myös Viikarin vastauksessa – suomalainen täsmällisyys, luottamus siihen, että asiat hoidetaan, sekä vahva tukiverkosto tuntuvat tulevaisuuden kannalta vakaammalta valinnalta.