Kirjeet ja päiväkirjat 200 vuoden takaa paljastavat, miltä hätä Turun palon keskellä tuntui

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta. 

Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi avaa kirjassaan aikalaisten kokemuksia Turun palon keskeltä. Taustalla näkyy historioitsijan kiinnostus katastrofien historiaan, jota on myös tutkittu hyvin vähän. 

“Ajatus oli alusta asti se, että tämä täytyy kirjoittaa aikalaiskokijoiden näkökulmasta”, Salmi sanoo.  

Salmen kirja Tunteiden palo – Turku liekeissä 1827 ilmestyi vuonna 2022.

Tunteiden tutkiminen lähes kahden vuosisadan takaa ei ole yksinkertaista. Mitä kauemmas ajassa mennään, sitä etäämmäksi ihmisten kokemusmaailma siirtyy. Salmen mukaan tutkimista vaikeuttaa se, että säilyneet lähteet eivät ole tasapuolisia. Säätyläiset ovat kirjoittaneet vuolaita kirjeitä sekä päiväkirjoja, mutta köyhä kansa on jättänyt paljon vähemmän jälkeen omasta kokemuksestaan. 

“Kun lähtee tällaista aihetta tutkimaan, pitäisi olla oikeudenmukainen menneisyyden ihmisiä kohtaan ja koettaa saada jollakin tavalla kuuluviin myös maan hiljaisten ääni”, Salmi kertoo. 

Tätä vinoumaa hän pyrkii tasapainottamaan muun muassa oikeudenkäyntiaineistoilla, joissa myös piiat ja rengit pääsivät ääneen.  

Hädän hetkellä säädyt katosivat

Lähteistä käy ilmi, että yhteiskuntaluokka vaikutti vahvasti siihen, mitä palossa menetettiin ja miten menetys koettiin. Varakkaat saattoivat menettää valtavan omaisuuden, köyhät vain muutaman esineen, mutta niiden merkitys saattoi olla sitäkin suurempi. 

“Köyhä menetti vähästään ja rikas paljostaan”, Salmi tiivistää. 

Katastrofi paljasti myös yhteiskunnan valtasuhteita. Palon sytyttäjäksi epäiltiin nuorta piikaa, johon kohdistui voimakkaita huhuja ja syytöksiä. Syyllisyys vyörytettiin hierarkian alimmalle tasolle, nuoren naisen harteille. 

Silti palon keskellä tapahtui jotain yllättävää. Hädän hetkellä ihmiset auttoivat toisiaan säätyyn katsomatta.

Yksi aikalaislähde kiteyttää tämän: “kohtalo oli pyyhkäissyt hetkeksi pois seinät eri yhteiskuntaluokkien väliltä”. 

”Se oli minulle pysäyttävä havainto”, Salmi sanoo.

Tunteiden ymmärrys ennen modernia psykologiaa

Salmen mukaan tunteiden historian kohdalla on tärkeää ottaa huomioon se, että menneisyys voi olla myös vieras maailma.   

“Ei voi olettaa, että menneisyyden ihmiset tuntisivat ja kokisivat samalla tavalla kuin me tämän päivän ihmiset.” 

Osa tunteista, esimerkiksi häpeä tai kunnia, on vahvasti sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Samalla myös tunteiden ilmaiseminen oli erilaista. 1800-luvun alussa ei ollut psykologian käsitteistöä, jonka avulla kokemuksia olisi voitu jäsentää. 

Ihmiset eivät välttämättä edes ymmärtäneet, miksi he reagoivat niin kuin reagoivat. 

“Luulen, että tämän päivän ihmiset ovat ikään kuin opetettuja sanallistamaan sellaisia tunteita eri tavalla kuin siinä maailmassa, jossa katastrofipsykologian ajatusta ei vielä ollut olemassa.” Salmi pohtii. 

Suuronnettomuuden keskellä nousevat kuitenkin esiin myös tunteet, jotka tuntuvat ajattomilta kuten pelko, kauhu ja huoli läheisistä. 

“Niissä syntyy tietty läheisyyden kokemus. Ne tunteet ovat todennäköisesti aika samanlaisia kuin nykyisissäkin katastrofeissa.” 

Lähteiden tulkinta riippuu käyttötarkoituksesta

Historiantutkimuksessa keskeinen kysymys on, missä kulkee tulkinnan ja spekulaation raja. 

”Tulkinnan täytyy aina perustua lähteisiin, mutta on tilanteita, joissa lähteet vaikenevat ja täytyy pohtia, mikä on mahdollista ja todennäköistä.” 

Salmi tekee nämä kohdat näkyviksi kirjassaan lähdeviitteiden avulla. 

Lähteiden luotettavuus riippuu Salmen mukaan siitä, mitä niillä halutaan selvittää, sillä niillä ei ole valmista yksiselitteistä arvoa. Esimerkiksi aikalaiskirjeet saattoivat sisältää virheellisiä käsityksiä palon syistä tai syyllisistä, mutta ne ovat silti arvokkaita, koska ne kuvaavat palon jälkeistä huhumyllyä. Samoin kirjeet ja todistajanlausunnot välittävät luotettavasti ihmisten ensireaktioita ja tunteita.  

”Niissä on riipaisevia kuvauksia, jotka tekevät aineistosta luotettavaa juuri silloin, kun halutaan ymmärtää aikalaiskokemuksia.”

Varhaista vapaaehtoistoimintaa

Tapahtumasta syntynyt kansainvälinen myötätunto yllätti Salmen. Turun palosta tuli ensimmäinen iso onnettomuusuutinen Suomesta, joka kiersi maailmalla. Uutiset palosta kiirivät Tasmaniaan asti ja rahalahjoituksia tuli ainakin Lissabonista, Lontoosta ja Pietarista.  

“Nykyään tällainen työ on organisoitu esimerkiksi Punaisen Ristin kautta, mutta jo lähes 200 vuotta sitten ihmiset olivat valmiita auttamaan vapaaehtoisesti ja yli rajojen.” 

Juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa tutkitaan naisten ja lasten asemaa Turun palon jälkeen.

Juttusarjan ensimmäinen osa: Turun palo muutti koko kaupunkikuvan