Maailmaa hallitaan peloilla

Fobiat-sarja sai alkunsa siitä, kun pohdin ihmisten pelkoja. Törmäsin jatkuvasti arjessani ihmisten pelkoihin, myös omiini. Aloin miettiä, onko pelko ottanut meidät lopullisesti otteeseensa?

Toisen ilo saattaa olla toisen tuska. Toiset rakastavat ilmapalloja, toisille ne ovat painajaismaisia. Toiset inhoavat yli kaiken käärmeitä, toiset pitävät niitä lemmikeinään ja hellivät niitä. Klovnit ovat tarkoitettu hauskuuttamaan ihmisiä, mutta joillekin ne ovat jättäneet ikuiset traumat.

Ihminen on luotu pelkäämään, koska ilman pelkoa emme olisi tässä. Evoluutio olisi aikojen saatossa karsinut meidät maapallolta. Pelko on siis fiksu tapa säilyä hengissä, mutta missä menee raja?

Pelot ovat persoonallisia. Ympäristö vaikuttaa meille muodostuviin pelkoihin. Ja kun elämme turvallisissa oloissa, alamme kehittää korviemme väliin mitä kummallisempia pelkoja.

Ihmiset ovat vuosituhansia pelänneet Jumalaa. Jumalanpelolla on hallittu kansakuntia, oikeutettu sotia, vuodatettu verta ja vaikutettu tavallisen tallaajan elämään vuosisatoja Ja hallitaan yhä. Mutta kukapa haluaisi helvettiin?

Aids aiheutti 80-luvulla suurta pelkoa. Hyvässä muistissa on myös lintuinfluenssa, jonka seurauksena ihmiset yhä pelkäävät rokotteita. Uusia pelkoja sikiää sitä mukaa, kun maailma muuttuu.

Tietokoneessa on palomuuri. Voisiko ihmiseen asentaa pelkomuurin?

Ihmisten pelot ovat myös todella arkisia. Kilpailuhenkinen yhteiskunta luo sosiaalisia pelkoja. On menestyttävä, on oltava kunnianhimoinen pärjätäkseen. Oman riman ylittämisen lisäksi on ylitettävä yhteiskunnan rima.

Pelko on pelottava keksintö: sillä pystytään  hallitsemaan kansakuntia. Sillä pusketaan eteenpäin mitä erilaisimpia asioita ja etuja. Medialla on keskeinen rooli pelkojen lietsomisessa. Toimittajan on hyvä ymmärtää tämä yhteys.

Arkipäivästä tulee helposti maanpäällinen helvetti, kun pelot valtaavat mielen. Millainen olisikaan päivä ilman pelkoja?

Paratiisi.