Musliminaisten huivit herättävät vahvoja tunteita – mutta miksi?

Tradenomiopiskelija Venni Varjonen kääntyi islaminuskoon noin kaksi vuotta sitten. Hijab-huivia käyttävällä Varjosella on selkeä mielipide asiasta. Hän uskoo tunteiden nousevan tiedon puutteesta.

”Mielestäni naisten huivin käyttö herättää vahvoja tunteita sen takia, että siitä asiasta ei tiedetä lähestulkoon mitään. Kun katsoo ihmisten kommentteja, tai miten he puhuvat islamista, niin on annettu lupa puhua ennen tietoa.”

Turun kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu Tawar Salari ei käytä arjessaan huivia. Hän näkee asian hieman toiselta kantilta. Syntyperäisenä muslimina Salari lähtee liikkeelle siitä, että Suomessa tasa-arvo ja vapaus ovat tärkeitä arvoja. Silloin on luonnollista, että pienikin epäilys siitä, että joku olisi pakotettu pukeutumaan tietyllä tavalla, herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Ihmiset voivat myös miettiä sitä, miksi Jumala näkisi tarvetta rajoittaa vain naisten pukeutumista.

”Uskon, että ne ovat sellaisia asioita, joita ihmiset miettivät. Ja se tuo todella vahvoja reaktioita, jos kokee, että kaikkien ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia varsinkin Jumalan silmien edessä. Nämä ovat varmaan sellaisia kysymysmerkkejä, joita ihmisillä käy mielessä.”

Huiville voi olla vaikea sanoa ei

Kun Varjonen kääntyi islaminuskoon, huivi ei tullut päähän heti. Sen käyttöön ottaminen oli prosessi, joka kesti oman aikansa. Muslimiyhteisön sisältä häntä ei ole koskaan painostettu huivin käyttöön.

”Kukaan ei koskaan maininnut, että oli väärin olla käyttämättä [huivia], tai että olisin huonompi muslimi, kun en käytä.”

Salari taas on huomannut, että keskustelussa tuodaan esiin usein värittyneitä ajatuksia muslimiyhteisöjenkin sisältä. Hän toteaa, että huivia käyttävän naisen voi olla vaikea sanoa, jos hän ei itse haluaisikaan käyttää sitä. Oman yhteisön reaktiot voivat pelottaa.

”Tällaisilla henkilöillä on todella paine siitä, miten näyttäytyy siellä omassa yhteisössään. Tuleeko hän omilla puheillaan johtamaan itseään siihen tilanteeseen, että hänet hylätään ja häntä pidetään valehtelijana.”

Lasten huivin käytössä on monia puolia

Varjonen kokee, että huivin käyttö voi olla lapselle mahdollisuus tutustua siihen, miltä sen käyttö sitten myöhemmin tuntuu.

”On paljon muitakin tärkeitä oppeja, huivin käyttö on vain pieni osa kokonaisuutta.”

Salari näkee, että huivin käyttöä tärkeämpää on turvata lapsen kehittyminen, jotta hän voi myöhemmin itse päättää haluaako hän käyttää huivia vai ei. Salari kertoo, että päätös huivin käytöstä on lopullinen, sillä irtautuessaan siitä moni joutuu kohtaamaan hyljeksintää ja jopa erilaisia väkivallan muotoja yhteisössään.

”Mielestäni ei ole oikein, että yksitoista-, kaksitoistavuotias tekee elämänsä lopullisen päätöksen sen ikäisenä. Hänellä ei vain ole sellaista aivokapasiteettia, että päättäisi sellaista. Koen, että on todella perusteltua, että me suojelemme meidän lapsiamme erilaisilta pakkoilmiöiltä.”

Lisää tietoa ja keskustelua tarvitaan

Yhdestä asiasta Varjonen ja Salari ovat samaa mieltä. Muslimiyhteisöjen sisältä kaivataan lisää ihmisiä, jotka uskaltaisivat tulla rohkeasti esiin ja kertoa asioista avoimesti ja tarvittaessa kriittisestikin.

Voiko musliminaisten huivi sitten joskus olla vain pelkkä vaatekappale?

”Huivi on pohjimmiltaan vain vaatekappale, mutta siitä on tullut poliittinen ja uskonnollinen tapa alistaa. Jotta siitä voisi tulla aidosti naisten oma valinta, muslimimaiden huivin pakollisuudesta on luovuttava. Niin kauan kuin huivia käytetään naisten oikeuksien rajoittamiseen, on sen vapaaehtoisuutta perusteltua kyseenalaistaa”, Salari vastaa.