"Some on monelle nuorelle eräänlainen henkireikä" – aikuiseksi kasvaminen somessa herättää ristiriitaisia tunteita

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

“Somessa on paljonkin hyviä puolia. Samaan aikaan ei voi koskaan tietää, mihin kaninkoloon putoaa, ja sieltä löytyvät asiat voivat pahimmillaan traumatisoida.” 

Näin kuvailee kokemuksiaan somesta Johanna Varis, 20. Hän ja Mia Sormunen, 21, kuuluvat sukupolveen, joka on kasvanut sosiaalisen median parissa. Tutka pyysi heitä kertomaan omia kokemuksiaan somesta.

Heille sosiaalinen media on paikka, jossa voi olla oma itsensä, ja josta he ovat löytäneet tärkeitä tukiverkkoja. Some on kuitenkin tuonut heille myös turvattomuuden tunnetta.

Keskustelu sosiaalisesta mediasta on viime aikoina ollut kiivasta ja keskittynyt lähinnä sen huonoihin puoliin. Australia oli ensimmäinen maa, joka kielsi somen alle 16-vuotiailta, ja Suomessakin on pohdittu kieltoa. Vaikka kielto ei koskisikaan enää Varista tai Sormusta, heidän mielestään se voisi olla oikea ratkaisu vaikeaan ongelmaan. 

”Some on omakohtainen kokemus tietenkin, mutta kun nykyään katsoo sosiaalista mediaa, niin ikärajoitus olisi varmaan ihan hyvä asia”, Varis miettii.

Someyrityksiltä pitäisi vaatia enemmän

Digitaalisen nuorisotyön asiantuntija Noora Lambert Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoo, että nuorten kanssa käydyistä keskusteluista käy ilmi, että nuoret eivät kannata somekieltoa.  

Lambert kokee myös itse, ettei sosiaalisen median kieltäminen alle 15-vuotiailta ole välttämättä kestävin ratkaisu. 

“Täyskielto kuulostaa houkuttelevalta ratkaisulta näin monimutkaiseen tilanteeseen. Somessa on kuitenkin niin paljon hyviä puolia, ja some on monelle nuorelle eräänlainen henkireikä. Mielestäni pitäisi kartoittaa vielä muita vaihtoehtoja ja niiden mahdollisia seurauksia.” 

Turun yliopiston väitöskirjatutkija Pinja Akkanen ajattelee, että tällä hetkellä yhteiskunnallinen keskustelu somesta maalaa uhkakuvia ja demonisoi sosiaalisen median käyttöä. Somekiellon sijaan Akkanen vaatisi someyrityksiltä enemmän vastuuta eikä sysäisi rangaistusta yksilön niskaan. 

Akkasen mukaan nuoret eivät myöskään saisi syyllistää itseään liiallisesta somenkäytöstään.

“Haluaisin sanoa nuorille, että muistakaa millaiset isot somejätit ovat teitä vastassa. Sä et välttämättä pysty yksin taistelemaan niitä vastaan.”

Ei syrjintää tai tekoälyä someen

Haastattelun aikana kaivamme esiin kynää ja paperia. Varis ja Sormunen luonnostelevat paperille näkemyksensä siitä, miltä unelmien sosiaalinen media näyttäisi. Ensimmäiseksi Sormunen kirjoittaa ajatuskarttaansa “Ei syrjintää eikä vihapuhetta”. 

“Jos ihmiset osaisivat pitää negatiiviset ajatukset itsellään, some olisi heti paljon parempi paikka”, Sormunen ajattelee. 

Varis tuottaa sateenkaariaiheista sisältöä sosiaalisen median alustoille ja ylläpitää aktiivista Discord-ryhmää. Hän kertoo myös kohtaavansa päivittäin vihapuhetta selatessaan somea. Hänen unelmiensa somessa olisi tiukempia rajoituksia ja niiden tarkempaa valvomista. 

“Esimerkiksi Instagramissahan on jo sääntö, että alle 13-vuotiaat eivät saa käyttää sovellusta, mutta sitä ei juurikaan valvota.” 

Molempien ajatuskartoista löytyy yllättävä vaatimus: ei generatiivista tekoälyä. Generatiivinen tekoäly on tekoälyn muoto, joka pystyy luomaan uutta sisältöä, kuten kuvia, tekstejä ja videoita. Tilastokeskuksen vuonna 2025 julkaistun tutkimuksen mukaan nuorista jo lähes 70 prosenttia käyttää generatiivista tekoälyä. 

“Nykyään on tosi vaikeaa erottaa, mikä on aitoa ja mikä tekoälyllä tehtyä. Jos generatiivinen tekoäly kiellettäisiin, virheellinen tieto ei ehkä leviäisi niin voimakkaasti”, Sormunen pohtii. 

 Mediakasvatusta kaikenikäisille

Työvalmentaja Maria Honkajuuri on seurannut haastattelua sivusta. Hän toimii ohjaajana Turun kaupungin nuorten työpaja Fendarin somepajalla, jonka työpajajaksolla Varis ja Sormunen ovat. Kysyttäessä mitä sosiaaliseen mediaan tarvittaisiin enemmän, Honkajuuri nostaa esiin turvallisuuden. 

“Kaikissa ympäristöissä tarvitaan valvontaa, läsnäoloa ja turvallisia tiloja, riippumatta siitä ollaanko fyysisesti jossain vai digitaalisessa maailmassa.” 

Honkajuuri, Lambert ja Akkanen kaikki painottavat mediakasvatuksen tärkeyttä esimerkiksi disinformaation torjumiseksi. 

Sormunen ja Varis ajattelevat, että vanhempien pitäisi olla kiinnostuneempia siitä, mitä nuoret tekevät somessa, ja ymmärtääkin siitä jotain. Mediakasvatusta voisi tarjota heidän mukaansa myös vanhemmille.

“Ei pidä suoraan kieltää esimerkiksi juttelemasta tuntemattomille, koska silloin alkaa salailemaan asioita. Sen sijaan, jos huomaa, että lapsi lopettaa vaikka yhtäkkiä lempipelinsä pelaamisen, kannattaa alkaa etsimään syytä asialle”, Sormunen avaa. 

”Olisin halunnut kasvaa ilman somea”

Haastattelun viimeinen kysymys saa Variksen ja Sormusen mietteliääksi. Olisivatko he halunneet kasvaa ilman somea? 

Iso osa Sormusen ystävistä on löytynyt sosiaalisesta mediasta. Ensimmäiset nettiystävät tulivat kuvioihin, kun hän oli alle 15-vuotias, eli ainakin osa heistä jäisi tässä ajatusleikissä hänen elämästään pois. Siitä huolimatta Sormunen vastaa näin: 

“Mä olisin halunnut kasvaa ilman somea. Toisaalta jos ei olisi ollut sitten ketään muuta kenelle puhua kuin omat vanhemmat, niin miten se olisi vaikuttanut, en tiedä.” 

Varis ei ole täysin varma, olisiko ilman sosiaalista mediaa kasvaminen ollut hänelle sopivampi vaihtoehto. 

“Periaatteessa olisin halunnut [kasvaa ilman somea], mutta se on myös saanut mut kasvamaan sellaiseksi ihmiseksi mikä nykyään olen. Kun on kasvanut aikuiseksi somen kanssa, niin ilman sitä lopputulos olisi varmasti täysin erilainen. Se versio tuskin olisi yhtään sen parempi.” 

Tämä on viimeinen osa sosiaalisen median positiivisia puolia koskevaa juttusarjaa. Ensimmäisessä osassa toimittaja kokeili olla viikon ilman sosiaalista mediaa, toisessa osassa syvennyttiin somen yhteisöllisyyteen.