Turun palo lisäsi köyhien naisten ja lasten ahdinkoa 

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta. 

Turun yliopiston historian professori ja tietokirjailija Kirsi Vainio-Korhonen kirjoittaa tietokirjaa palosta kärsineiden naisten ja heidän lastensa elämästä. Hänen mukaansa vuonna 1827 roihunneen palon seuraukset näkyivät kaupungissa vielä vuosikymmeniä myöhemmin. 

Palon jälkeen noin kymmenen prosenttia turkulaisista sai köyhäinapua, kun muualla Suomessa vastaava luku oli noin kaksi prosenttia.  

“Tämä kertoo siitä, kuinka vaikeaa tuhosta oli toipua. Erityisesti ne, jotka olivat jo ennen paloa köyhiä, jäivät helposti pysyvään ahdinkoon”, Vainio-Korhonen kertoo. 

Palossa menetettyä omaisuutta ei korvattu. Kun vähäinenkin omaisuus katosi, monilla ei ollut enää mitään, mistä aloittaa uudelleen. Tämä koski erityisesti naisia, joilla oli jo valmiiksi rajalliset mahdollisuudet ansaita elantonsa. 

“Aviottomat lapset olivat juridisesti koko ikänsä perinnöttömiä”

Köyhyys ei koskenut vain aikuisia. Lasten asema oli monin tavoin vielä haavoittuvampi, erityisesti jos he syntyivät avioliiton ulkopuolella. 

“Aviottomat lapset olivat juridisesti koko ikänsä perinnöttömiä, he eivät voineet periä edes äitiään”, Vainio-Korhonen kertoo. 

Tämä tarkoitti, että jo syntymä määritti pitkälti elämän suunnan. Köyhyyden kierre saattoi jatkua sukupolvesta toiseen, kun lapset kasvoivat samoissa vaikeissa olosuhteissa.

Köyhien naisten asema oli 1800-luvun alkupuolella Suomessa muutenkin huono. Äärimmäinen köyhyys johti myös rikoksiin. Usein rikoksissa kyse oli selviytymisestä, esimerkiksi varkauksista. Myös työttömyys saattoi johtaa rangaistuksiin. Irtolaisuus eli elämä ilman vakituista työtä tai asuinpaikkaa ei ollut rikos, mutta sitä pidettiin yhteiskunnan sääntöjen vastaisena ja siitä saattoi seurata samanlaisia rangaistuksia kuin rikoksista. 

Naiset saattoivat päätyä kehruuhuoneeseen eli naisten vankilaan. Ensimmäisestä kerrasta saattoi saada puolen vuoden tuomion, mutta rangaistukset pitenivät uusintarikoksissa. 

Kehruuhuoneeseen joutui myös Anna Rosenlund. Hän oli toiminut jo pitkään Turussa kirjansitojan piikana, mutta synnytti aviottoman lapsen ja jätti tämän heitteille ja kuolemaan epätoivoisessa tilanteessa. Hän sai teosta kahden vuoden vankeustuomion, jonka hän suoritti Lappeenrannan kehruuhuoneessa eli ankaramman tason naisvankilassa. Rosenlund on yksi Vainio-Korhosen tulevan kirjan hahmoista ja on tuttu jo 2018 ilmestyneestä kirjasta Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa.

Köyhyys ajoi seksityöhön

Yksi konkreettinen seuraus köyhyydestä oli, että monet naiset ajautuivat seksityöhön.

“Kun ei ollut työtä eikä toimeentuloa, niin seksityö oli köyhille naisille yksi tapa hankkia elantoa”, Vainio-Korhonen kuvaa. 

Seksityötä tekevät naiset elivät usein kaupungin köyhimmillä alueilla, kuten Luostarinmäellä. Monet heistä tekivät myös muita silpputöitä, kuten siivousta tai ompelua, aina kun sitä oli saatavilla.  

Myös Anna Rosenlund päätyi vankeustuomionsa jälkeen Luostarinmäelle, missä hän työskenteli kapakassa tarjoilijana ja mahdollisesti myi seksiä. 

Seksityöntekijät rekisteröitiin

Turku oli edelläkävijä sukupuolitautien torjunnassa. Vuonna 1838 Turussa aloitettiin ensimmäisenä Pohjoismaissa seksityöntekijöiden terveystarkastukset, koska erityisesti syfiliksen eli kupan leviämistä pelättiin. 

Seksityöntekijät rekisteröitiin ja heidän oli pakko käydä kerran kuukaudessa lääkärintarkastuksessa poliisikamarilla. Turussa toimi myös Suomen ainoa sairaala, jossa syfilistä hoidettiin myrkyllisellä elohopealla oireiden poistamiseksi. Hoitamattomana syfilis johti lähes aina kuolemaan. 

Anna Rosenlund oli yksi ensimmäisistä rekisteröidyistä naisista, niin sanotuista “tarkastusnaisista”. Hänen nimensä löytyy terveyskirjasta numerolla 75.  

Rosenlundin kohtalo oli kovempi kuin monen muun. Hän synnytti toisenkin aviottoman lapsen, joka kuoli myös varhain. Myöhemmin Rosenlund sairastui syfilikseen ja sai hoitoa elohopealla. Hänen mielenterveytensä heikkeni mahdollisesti sairauden tai hoidon seurauksena,  ja hänestä löytyy merkintä “hourutaudista”. 

Lopulta hän kuoli 38-vuotiaana Turun köyhäintalossa. 

Kriisit ulottuvat sukupolvien päähän

Turun palon vaikutukset näkyivät kaupungin sosiaalisessa rakenteessa vielä vähintään kahden vuosikymmenen ajan. 

Palo osoittaa, miten kriisit voivat syventää eriarvoisuutta ja miten niiden vaikutukset voivat ulottua sukupolvien päähän. 

Ilmiössä on paljon tuttua myös nykyajasta. Kriisit, kuten sodat, pandemiat ja köyhyys iskevät yhteiskunnan huono-osaisiin pahiten. 

“Kun turvaverkot ympäriltä hajoavat, se vaikuttaa paljon syvemmin ja pitkäaikaisemmin heikossa asemassa oleviin”, Kirsi Vainio-Korhonen toteaa. 

Sama näkyi Turun palon jälkeen. Ne, joilla oli varallisuutta, koulutusta tai yhteiskunnallista asemaa, pystyivät jatkamaan elämäänsä ainakin jossain määrin. Sen sijaan köyhimmiltä putosi pohja kokonaan pois. 

Tämä on viimeinen osa Turun paloa käsittelevästä juttusarjasta.

Ensimmäinen osa: Turun palo muutti koko kaupunkikuvan

Toinen osa: Kirjeet ja päiväkirjat 200 vuoden takaa paljastavat, miltä hätä Turun palon keskellä tuntui