Turusta tukea Palestiinalle: “Me ollaan solidaarinen rintama yhdessä palestiinalaisten kanssa”

Toiminnassa mukana olevat Ennu Leiwo, 24, ja Alma Mlivić, 19, ovat lupautuneet kertomaan ryhmän toiminnasta. Tapaamme vanhalla sisäpihalla sijaitsevassa Kirjakahvilassa, joka on aktiiveille tuttu kokoontumispaikka. 

Ennu Leiwo on ollut toiminnassa mukana vuoden 2023 syksystä. Silloin 7.10. tapahtunutta Hamasin iskua Israel on käyttänyt perustellakseen laajamittaisia hyökkäyksiä Gazan kaistalle. Turussa on kuitenkin järjestetty palestiinalaisten sortoa vastustavia tapahtumia jo pitkään ennen sodan syttymistä, joissa myös Leiwo muistaa käyneensä. Alma Mlivić liittyi ryhmään kuluneena syksynä, mutta on ollut aiemmin mukana vastaavassa toiminnassa Tampereella.

Pian lokakuun tapahtumien jälkeen Turussa alettiin järjestää mielenosoituksia, joita organisoi useamman tahon muodostama ryhmä. Tärkeintä oli pitää mielenosoituksia viikoittain.

“Kaikki oli niin akuuttia, eikä me silloin vielä tiedetty, että järjestettäisiin näitä vielä vuoden päästä”, Leiwo kuvailee ensimmäisen syksyn tunnelmia. Kun viestintä kohdistettiin yhden kanavan alle, syntyi ryhmälle myös nimi.

Paikka keskustelulle ja mahdollisuus toimia

Ryhmän keskeisimpänä tarkoituksena on mielenosoitusten järjestäminen. Tietoisuutta on levitetty myös pitämällä avoimia luentoja, lukupiirejä ja runotapahtumia, joissa käsitellään palestiinalaisia tai Palestiinaa koskevia teoksia. Ryhmän toimesta on myös käännetty palestiinalaisia tekstejä suomeksi.

“Viime syksynä oli yhtäkkiä hirveä tarve tiedolle ja kontekstualisoida viimeisen sadan vuoden tapahtumia”, kertoo Leiwo. Siinä vaiheessa palestiinalaisia teoksia oli käännetty suomeksi vain muutamia.

“Me ollaan solidaarinen rintama yhdessä palestiinalaisten kanssa ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä”, Mlivić toteaa ryhmän periaatteista. Aktivismin rajat ovat kuitenkin häilyvät.

“En ajattele niin, että ‘ja sitten minusta tuli aktivisti.’ Mä olen ihan samanlainen tyyppi kuin muutkin, ja vaan sattunut tekemään sen päätöksen, että teen nyt tätä,” kertoo Leiwo. 

Mlivić kokee toiminnassa tärkeänä sen, että ihmisiä voidaan informoida vuorovaikutuksellisesti.

“Se myös auttaa meitä ymmärtämään, mitä työtä meidän täytyy vielä tehdä”, hän lisää.

“Turku with Palestine -toiminta on saanut minut aktiiviseksi Palestiina-aktivistiksi, en ole pelkästään saanut käsitystä siitä, mitä tapahtuu, vaan minut on toivotettu tervetulleeksi myös tähän toimintaan,” Mlivić kertoo.

Tyytymättömyys mediaan

YK:n erityiskomitean mukaan Israelin teot täyttävät kansanmurhan kriteerit, silti mediassa aihetta käsitellään neutraalein termein.

“Ongelma on jo siinä, miten lauseita muotoillaan. Sanotaan, että näin monta ihmistä on kuollut Gazassa. Ei sanota, että Israel on tappanut näin monta ihmistä,” Mlivić kertoo.

“Media ei uutisoi tästä samalla tavalla kuin muista vastaavista tilanteista, tietoisuuden lisääminen paikallisella tasolla on saanut monet heräämään siihen, mitä Palestiinassa oikeasti tapahtuu,” Mlivić lisää.

Yksi kahvilan työntekijöistä kuuntelee keskustelua ja haluaa lisätä omakohtaisen kokemuksensa median erikoisesta sensuurista. Israelia ja Palestiinaa käsittelevässä haastattelussa hänen sitaateistaan oltiin vaihdettu maininta kansanmurhasta “hirveäksi tapahtumaksi”. Myöskään sanaa apartheid ei saanut haastattelussa käyttää.

Leiwo ja Mlivić toivovat median käsittelevän aihetta todenmukaisemmin termein, sekä Israelin ja Palestiinan pitkä historia huomioiden.