Atlantin merivirtauksen pysähtyminen on liian suuri riski maailmalle otettavaksi

AMOC-kierto toimii maapallon lämpöä tasaavana pumppuna. Kierto alkaa päiväntasaajan seudulta, jossa auringon säteily lämmittää meren pintavettä. Maapallon pyöriminen aiheuttaa niin sanotun Coriolis-ilmiön, joka kääntää virtausta oikealle pohjoisella pallonpuoliskolla eli synnyttää myötäpäivään kiertävän virtauksen.  

Kun lämmin vesi saapuu Pohjois-Atlantille, se jäähtyy luovuttaessaan lämpöä ilmakehään, mikä lämmittää myös Euroopan ilmastoa. Jäähtyessään vesi muuttuu raskaammaksi eli tiheämmäksi ja vajoaa kohti merenpohjaa. Vesi muodostaa kerroksia lämpötilansa mukaan, jossa neliasteinen vesi on pohjimmaisena.  

Pohjoisella Jäämerellä muodostuu lisäksi talvisin merijäätä, mikä voimistaa veden vajoamista. Jäätymisen seurauksena merivedestä puristuu suolaa ympäröivään veteen, mikä tekee merivedestä entistä suolaisempaa ja siten raskaampaa. Tiheä, suolainen vesi vajoaa merenpohjaan.  

Kun lämmintä pintavettä virtaa kohti pohjoista, lähelle pohjaa muodostuu hidas paluuvirtaus, joka kuljettaa viileää suolaista vettä takaisin eteläisemmille leveysasteille.  

Pohjoinen jäämeri on suureksi osaksi sulanut

Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö kertoo ilmaston lämpenemisen vaikuttavan AMOC-kiertoon kahdella tavalla. Grönlannin mannerjäätikön sulaessa siitä purkautuu runsaasti suolatonta ja kevyttä vettä, joka peittää merenpinnan ja häiritsee lämmintä pintavirtausta. Toinen vaikuttava tekijä on lämpimässä ilmastossa pohjoisella jäämerellä muodostuu yhä vähemmän merijäätä ja raskasta, suolaista vettä, mikä heikentää AMOC:in paluukiertoa.   

Keikahduspisteiden ennustaminen on melkein mahdotonta

“Puhutaan niin sanotuista tipping pointeista eli keikahduspisteistä. Niissä voi tapahtua nopea ja ainakin vuosisatojen aikamittakaavassa palautumaton muutos. Kun koko systeemin toiminta muuttuu, myös mallien ennustuskyky heikkenee. Meillä ei ole selkeää käsitystä, kuinka ilmiöt ja prosessit järjestyvät uudelleen keikahduspisteen ohituksen jälkeen. Yllätyksiä voi olla luvassa”, selittää professori Käyhkö.  

Tutkijat eivät pysty ennustamaan selkeitä seurauksia, mitä maapallon lämpötilan nousu aiheuttaisi. 

AMOC-kierron pysähtymisen mahdolliset seuraukset 

Jos AMOC pysähtyisi, seuraukset olisivat laajoja ja nopeita. Vaikutukset eivät rajoittuisi Pohjois-Atlantille, vaan ne ulottuisivat aina päiväntasaajalle ja eteläiselle pallonpuoliskolle asti. Kylmeneminen olisi mallien mukaan voimakkainta Pohjois-Atlantin keskiosissa – Islannin seudulla, mutta kylmeneniminen ulottuisi myös Fennoskandiaan ja idemmäksikin. Erityisesti talvilämpötilat laskisivat Pohjois-Euroopassa ja Suomessakin koettaisiin hyisiä talvia, vaikka maapallon keskilämpötila olisikin kohonnut pari astetta. 

Kylmeneminen muuttaisi ilmavirtoja ja lisäisi todennäköisesti myrskyisyyttä. Ilmasto muuttuisi arvaamattomaksi. Muutos tapahtuisi todennäköisesti vain muutamien vuosien aikana, mikä vaikeuttaisi sekä luonnon että yhteiskunnan sopeutumista.  

Kasvit ja eläimet joutuisivat sopeutumaan äkillisiin muutoksiin lämpötilassa, sadannassa ja vuodenaikojen rytmissä. Osa lajeista siirtyisi uusille alueille, osa taas katoaisi niiltä kokonaan. Mallien mukaan esimerkiksi kuusi ja tammi voisivat hävitä Suomesta, ja metsien monimuotoisuus kapenisi AMOCin pysähtymisen takia. 

“Luonto on aina sopeutunut, ja kyllä se pystyy siihen nytkin. Lopulta kysymys on enemmän siitä, miten muutokset vaikuttavat ihmiseen ja yhteiskuntiin,” sanoo professori Jukka Käyhkö.  

Ihmiselle ja elinkeinoille muutos tulisi olemaan haastava  Käyhkön mukaan. Maatalous kärsisi, kun sään vaihtelut tekisivät viljelyn ennakoimattomaksi. Elinkeinoihin kohdistuisi laajoja, systeemisiä vaikutuksia, joiden seurauksia on mahdoton ennustaa. Käytännössä koko Eurooppa joutuisi sopeutumaan uuteen ilmastoon, ja EU-tasolla eteen tulisi uusi haaste etsiä sopeutumisstrategioita tilanteessa, jossa Etelä- ja Pohjois-Euroopan ilmastot muuttuvat eri suuntiin. 

AMOC-kierron pysähtymisen mahdolliset seuraukset 

Käyhkön mukaan suuri ongelma on se, miten ihmiset suhtautuvat riskeihin. Jo pienikin mahdollisuus AMOC-kierron pysähtymisestä pitäisi ottaa vakavasti. Käyhkö korostaa, että on tärkeämpää ymmärtää riskin merkitys kuin keskittyä tarkkoihin prosenttilukuihin.  

“Jos mun henkilökohtaista mielipidettä tässä kysyy, se ei ole niinkään olennaista. Ehkä tärkeämpää on ymmärtää riskin olemassaolo. Se on niin iso riski, että meidän täytyisi todella tehdä kaikkemme, että me saataisiin tämä maapallon lämpeneminen hidastumaan ja loppumaan mahdollisimman pian”, Käyhkö sanoo. 

Hän painottaa myös äänestäjien vastuuta: päätöksentekijät heijastavat sitä, mitä ihmiset pitävät tärkeänä, ja niin kauan kuin muut poliittiset kysymykset ajavat ilmaston edelle, ratkaisut viivästyvät. 

Käytetty tieteelliset artikkelit:

https://tos.org/oceanography/assets/docs/37-rahmstorf.pdf#page=2.57

Kuuluu samaan juttusarjaan: