Auto ei enää päädy murskaksi – EU:n kiertotalouslinjaus muuttaa purkutyön

”Ovet on kiinni kovempaa kuin luulisi,” naurahtaa Turun ammatti-instituutin autotekniikan lehtori Rauli Louhi, kun hän kamppailee vanhan romuauton ovien kanssa.  

Turun ammatti-instituutin tiloissa sijaitsevassa pilottihallissa kokeillaan tänään käytännössä, mitä Euroopan unionin uusi ajoneuvojen kiertotalouslainsäädäntöluonnos tarkoittaisi arjen tasolla. Purkutyö on osa laajempaa autohanketta, jossa ovat mukana muun muassa Turun ammattikorkeakoulu ja Turun ammatti-instituutti.

Kaksi purkajaa, yksi auto ja sekuntikello. Tarkoituksena on testata, kauanko kestää purkaa ja lajitella auto, juuri niin tarkasti kuin tuleva lainsäädäntö vaatii.  

Uusi EU-luonnos kiristää kierrätysvaatimuksia  

Työn alla oleva EU:n lainsäädäntö tähtää muun muassa siihen, että entistä suurempi osa auton materiaaleista kierrätetään ja hyödynnetään uudelleen. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi muovit, metallit, kuparit, alumiinit ja lasit täytyy purkaa autosta erikseen ja käsitellä asianmukaisesti ja kierrättää ennen auton murskaamista.  

Toisin kuin nykyään, jolloin autosta harvemmin otetaan mitään irti ennen romutusta. 

“Luonnoksen mukaan myös harvinaiset maametallit pitäisi saada tehokkaammin talteen, jotta niiden hyödyntäminen pysyy EU:n sisäisissä käsissä”, kertoo opiskelija-assistentti Vesa Törmäkangas.

Metallit kierrättyvät, muovit hukassa  

Metallien kierrätys on jo pitkällä. Auton murskauksessa teräkset, alumiinit ja kuparit saadaan magneettien ja muiden laitteiden avulla eroteltua ja sulatettua uudelleen käyttöön.  

”Autossa on paljon laadukkaita materiaaleja, mutta kun ne murskataan ja sekoittuvat keskenään, lopputulos on lähinnä B-luokan tavaraa”, Louhi kuvailee. 

Lasille on jo olemassa liiketoimintaa Suomessa.  “Lasia pystytään kierrättämään esimerkiksi lasivillaan tai jopa ihan tasolasiksi”, Törmäkangas kertoo. 

Törmäkankaan mukaan ongelmaksi jäävät erityisesti muovit, sillä niille ei löydy kannattavaa liiketoimintaa tai ottajaa. 

Törmäkangas kertoo, että tuleva asetus velvoittaisi, että uusissa autoissa 25 prosenttia muoviosista olisi kierrätysmuovia, ja siitä neljännes olisi peräisin romutetuista autoista. Tällä hetkellä kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten tämä käytännössä toteutettaisiin.   

Kustannukset ja lakiluonnos törmäävät  

Purkutyön ongelmana on yksinkertaisesti raha.  

Luonnoksen mukainen auton purku vei kahdelta kokeneelta tekijältä 3 tuntia ja 7 minuuttia. Kyseessä oli niin sanottu ”kuiva auto”, eli ajoneuvo, josta oli poistettu kaikki nesteet ja vaaralliset aineet jo etukäteen. 

Ajankäyttö herättää kysymyksen: onko tällainen purku taloudellisesti kannattavaa? 
Nykyisin purkuun voi mennä 30 minuutista tuntiin, kun auto valmistellaan murskattavaksi.  

Luonnoksen vaatima tarkka lajittelu, osien irrotus ja materiaalien käsittely nostavat työmäärän aivan uudelle tasolle, ja sen mukana myös kustannukset.  

Kun materiaaleista saatava arvo ei tällä hetkellä kata työn hintaa, syntyy selvä ristiriita lainsäädännön tavoitteiden ja taloudellisen kannattavuuden välille.  

Tehokkaat menetelmät puuttuvat 

Törmäkankaan mukaan ratkaisuna pidetään esimerkiksi sitä, että kierrätys otettaisiin huomioon jo auton suunnitteluvaiheessa. 

Autot pitäisi rakentaa niin, että niiden osat ovat helposti irrotettavissa ja materiaalit eroteltavissa. 

Lisäksi purkuprosessiin kaivataan automaattisia tai puoliautomaattisia menetelmiä, jotka nopeuttaisivat ja tehostaisivat työtä. 

Kiertotaloudesta hyötyä myös kuluttajalle  

Louhi arvioi, että vaikka tiukemmat vaatimukset nostavat purkukustannuksia, niistä voi olla pitkällä aikavälillä kuluttajalle hyötyä. 

“Mitä enemmän kierrätysmateriaalia on käytettävissä, sitä todennäköisemmin uuden auton hintaa voidaan painaa alaspäin, ja samalla omatunto pysyy kevyempänä,” Louhi toteaa.

Tutka on osa Turun ammattikorkeakoulun journalismin koulutusta.