Kuva: Harri Säynevirta

Ympäristö

Ilmastonmuutos uhkaa metsiämme - nykyisten puuviljelmien sietokyky on surkea

Rosa Hautaoja

Ilmastonmuutos lisää metsien kasvua häiritseviä tekijöitä sekä metsätuhoja. Nykyisen metsikkörakenteemme sieto- ja toipumiskyky on heikko.

Suomen nykyinen metsänkasvatustyyli korostaa erityisesti avohakkuita ja yhden tietyn puulajin viljelemistä tietyllä alueella.

Avohakkuut ovat kuitenkin ongelmallinen metsänhoidollinen ratkaisu, sillä ne nostavat maan lämpötilaa ja kiihdyttävät lahoamisprosesseja, jolloin ennen avohakkuuta hiilinieluna toiminut metsä alkaakin vapauttamaan hiiltä.

Ilmaston lisäksi myös avohakattujen metsien läheiset vesistöt kärsivät, sillä avohakkuista johtuvat typpi- ja fosforikuormat lisäävät alueen läheisten vesistöjen rehevöitymistä. Ongelma on suurin turvemailla.

Timo Pukkala, Kuva: Tarja Pukkala

Itä-Suomen yliopiston metsätalouden professori Timo Pukkalan mukaan avohakkuut minimoivat metsien monimuotoisuutta.

“Avohakkuiden seurauksena esimerkiksi metsien mustikka- ja sienisato häviävät pitkäksi aikaa sekä merkittävä osa linnuista ja suurin osa hyönteisistä on uhanalaistunut. Metsätalouden seurauksena uhanalaistuneita lajeja on jo ainakin 800–900 kappaletta”, kertoo Pukkala.

Avohakkuiden jälkeen tehdään metsänviljely, jolloin tietyn puulajin taimia tai siemeniä istutetaan tai kylvetään hakkuualueelle. Viljelymetsän saman lajiset ja -korkuiset puut tarjoavat alueen eläimistölle kuitenkin hyvin suppean määrän erilaisia ekologisia lokeroita.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Sauli Valkosen mukaan nykyisellä mallilla tehtävien puuviljelmien ongelma on myös se, että niiden vastustus- ja sietokyky on hyvin heikko.

“Meidän ekosysteemimme on kasvavan paineen alla ja nykyisellä metsikkörakenteella metsien toipumiskyky on erittäin huono”, kertoo Valkonen.

Sekametsiin siirtymisellä on kiire

Avohakatut sekä tasakasvuiset ja -puiset metsät ovat vastustuskyvyltään heikkoja, kun ne kohtaavat esimerkiksi erilaisia metsille tyypillisiä uhkia, kuten metsätuhoja tai -sairauksia.

Sauli Valkonen, Kuva: Merja Pietilä

Valkosen mukaan niin sanotuista puuviljelmistä olisi kiire siirtyä täysin toiseen kasvatusmalliin: “Ekosysteemien sekä metsien tuotannollisen kestävyyden takia meidän pitäisi mennä kohti sellaisia metsiä, jotka ovat mahdollisimman monipuolisia, monimuotoisia, kompleksisia, rakenteiltaan kerroksellisia sekä puittensa koolta, metsikön tiheydeltä, iältään ja puulajiensa puolesta mahdollisimman vaihtelevia.”

Sekametsä pystyy myös monipuolisuutensa ansioista suojautumaan ja toipumaan kohtaamiltaan uhilta huomattavasti tasametsää paremmin. Esimerkiksi sekametsissä kasvavat lehtipuut kestävät havupuita paremmin tuulituhoja ja suojaavat näin koko metsää myrskyiltä.

“Monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää harventaa metsiä niin, että sinne jäisi kasvamaan kaikkia niitä puulajeja, mitä sillä kasvupaikalla pystyy kasvamaan. Metsään pitäisi jättää aina jonkin verran myös isompia puita ja antaa osan puustosta kuolla luonnollisesti. Esimerkiksi teknisesti huonolaatuiset puut voitaisiin jättää hakkaamatta, jolloin taloudellinen menetys ei olisi suuri, mutta monimuotoisuuden kannalta kuolleista puista olisi hyötyä”, lisää Pukkala.

Valkosen mukaan suurin syy avohakkuiden suosimisille onkin talous – sekametsätekniikan suosiminen on puunkorjaajille teknisesti hankalampaa.

Valkonen lisää myös, että hänen mielestään ilmastonmuutosta ja luontokatoa ei ole otettu tarpeeksi tosissaan tässä maassa, ja siksi ollaan edelleen jumissa avohakkuutyylissä: “Tämä jankaaminen avohakkuista ja jatkuvapeitteisestä hoidosta on jatkunut jo vuosikausia ja nyt ei pitäisi enää jatkaa jankaamista, vaan toimia. Viimeistään nyt pitäisi haudata hullunkuriset vanhat asenteet, sillä muutos on käsillä.”

Vaikka sekametsätekniikalla puiden harventaminen voi olla hankalampaa, on Pukkalan mukaan oikeastaan myös taloudellisempaa kasvattaa sekametsää.

“Taloudellinen riski pienenee kun kasvattaa eri lajeja, sillä tällä hetkellä ei tiedetä että mitkä puulajit menevät tulevaisuudessa parhaiten kaupaksi. Sekametsän puita myyvällä on aina jotain puulajia tarjolla. Esimerkiksi mänty-kuusi sekametsä on erittäin tuottoisa ja puhdasta kuusikkoa vähäriskisempi”, kertoo Pukkala.

Avohakkuu on tarpeellinen vain erikoistapauksissa

Sekä Pukkalan että Valkosen mukaan on muutama erikoistilanne, missä avohakkuusta voi olla hyötyä.

Tällainen erikoistapaus olisi esimerkiksi tilanne, jossa metsä on sairastunut kuusentauti juurikääpään. “Tällaiseen metsään voidaan istuttaa tilalle sitten lehtipuita, jotka kestävät paremmin kuusenjuurikääpää”, kertoo Pukkala.

Toinen samankaltainen tapaus on kuusimetsässä, joka on vahvasti sammaloitunut. Sammal estää uusien taimien kasvamisen ja tässä tilassa yksittäinen avohakkuu voi olla myös järkevä ratkaisu.

“Luonnonmetsissäkin olisi metsäpalojen ja myrskyjen seurauksena tasaikäisiä metsiä, mutta vain noin 20 prosenttia metsistä. Hyvin pieni määrä avohakkuita on siis perusteltavissa. Suomen metsistä noin yksi prosentti avohakataan vuosittain. Varmastikin 50 prosenttia Suomen metsistä on jo kertaalleen avohakattu”, lisää Pukkala.