Metsäteollisuuden suunta on hyvä, mutta hoitotoimet eivät yksinään riitä – luontokadon pysäyttäminen vaatii suojelua

Metsät ovat avainasemassa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Suurin osa Suomen lajeista ja siten myös uhanalaisista lajeistamme asuu metsissä. Uhanalaisuusarvioinnin Punaisen kirjan mukaan merkittävin syy lajien uhanalaistumiselle on metsäelinympäristöjen muutokset eli metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen.

Voimistunut keskustelu luonnon monimuotoisuudesta ja globaalit biodiversiteettitavoitteet ovat saaneet metsäteollisuuden reagoimaan. Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry julkaisivat syyskuun puolivälissä Suomen puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartan. Muun muassa Luonnonvarakeskuksen tutkimuksiin pohjautuvalla tiekartalla pyritään lisäämään tietoisuutta toimenpiteistä, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä talousmetsissä.

Tiekartta listaa viisi toimenpidettä, joilla talousmetsien monimuotoisuutta pyritään parantamaan. Yksinkertaistettuna puhutaan lehtipuiden ja lahopuiden määrän lisäämisestä, arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisesta, lehtojen ja paahdeympäristöjen tunnistamisesta ja niiden hoitotoimenpiteistä sekä paloelinympäristöjen lisäämisestä.

Metsäteollisuus ry:n metsäjohtajan Karoliina Niemen mukaan vaihtoehtoja muunlaiseen suhtautumiseen ei ole. Luonnon monimuotoisuus on menestyvän metsäteollisuuden kulmakivi.

– Ilman terveitä ja elinvoimaisia metsiä meillä ei ole tärkeintä raaka-ainetta eli puuta, Niemi painottaa.

Neuvonnalla iso rooli metsänomistajien ohjeistamisessa

Konkreettisia lukuja tai määriä tarvittaville toimenpiteille tiekartta ei kerro. Karoliina Niemen mukaan tiekartta on jatkuva prosessi, jota toteutetaan ajan kanssa eikä numeerisia tavoitteita ole asetettu.

– On tärkeää muistaa, että operoimme pääosin yksityisten metsänomistajien metsissä. Metsänomistaja tekee päätökset omasta metsästään eli sen tähden emme voi esimerkiksi määrittää, että juuri näin ja näin monta raitaa (puulaji, toim. huom.) tulee olla, Niemi selittää.

Niemi näkee tiekartan ja metsäteollisuuden roolin tietoisuuden lisääjänä. Metsänomistajan toimenpiteisiin voidaan vaikuttaa, kun he tietävät, miksi metsään kannattaa jättää esimerkiksi lehtipuita ja säästöpuita. Jos ei ole ymmärrystä, ei ole myöskään motivaatiota toimia eri tavalla.

– Me katto-organisaatioina viemme tietoa eteenpäin poliittisille päättäjille ja muille sidosryhmillemme. Metsäyhtiöt käyvät samaa keskustelua metsänomistajien kanssa puunhankinnan ja neuvonnan yhteydessä, Niemi täsmentää.

Toimenpiteiden vaikutukset vievät aikaa

Karoliina Niemen mukaan metsäteollisuus haluaa katsoa tulevaisuuteen. Vaikka toimenpiteitä tehdään jo nyt, niiden vaikutus luonnon monimuotoisuuteen voi olla hidasta. Eri lajit reagoivat eri tahtiin.

– Sellainen heti mulle kaikki tänne -ajattelu ei toimi metsätaloudessa eikä metsien uhanalaisten lajien kanssa, Niemi kuittaa.

Metsien suojeluun tiekartassa ei oteta kantaa. Se on poliittinen päätös, Niemi toteaa.

– Emme voi enää haikailla laajasti luonnontilaisuuteen paluusta, vaan tärkeää on keskittyä toimiin, joita metsätaloudessa voidaan tehdä.

Tiekartta vie keskustelua parempaan suuntaan

Kaksi vaikuttavinta työkalua metsien monimuotoisuuden säilyttämisessä ja luontokadon pysäyttämisessä ovat Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorin Ilari Sääksjärven mukaan suojelu ja ennallistaminen. Mitä lähempänä metsä on luonnontilaista metsää, sitä monimuotoisempi sen lajisto on.

– Valitettavasti emme pääse sellaiseen maailmaan, ettei meillä olisi talouskäytössä olevia metsiä. Ja koska suurin osa metsistämme on talouskäytössä, ne toimet, joita niissä tehdään ovat todella merkityksellisiä, Sääksjärvi korostaa.

Sääksjärvi kertoo, että Suomessa luontokadosta alettiin puhua toden teolla vasta 5–6 vuotta sitten, vaikka luontokatoa on tapahtunut satojen vuosien ajan. Tutkijat ovat varoittaneet luontokadosta jo ennen ilmastokriisiä. Sen vuoksi hän tervehtii ilolla monimuotoisuustiekarttoja.

– On tärkeää huomata orastava, hyvä toiminta luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Se, että Suomessa tehdään monimuotoisuustiekarttoja, on askel todella paljon parempaan suuntaan, kuin mitä se oli vielä muutamia vuosia sitten, Sääksjärvi sanoo.

Tutkija kaipaa selkeämpää tietoa suojelutoimista

Ilari Sääksjärvi arvioi puuta jalostavan teollisuuden monimuotoisuustiekartassa olevan paljon hyvää, vaikka lyhyenä dokumenttina se jättää runsaasti kysymysmerkkejä. Toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, ja vaikka niistä mikään ei sinänsä ole uusi, uutta on se, että niiden taustalla on tutkimusta.

Professori huomauttaa kuitenkin, että myös toimenpiteiden pitää olla monimuotoisia. Esimerkiksi vaatimus lahopuusta ratkaisee vain osan ongelmasta.

– Lahopuunkin pitää olla monimuotoista. Eli että on eri-ikäistä ja eri vaiheessa olevaa lahopuuta. Silloin toimenpiteet vievät metsäluontoa parempaan suuntaan, Sääksjärvi selventää.

Tiekartassa Sääksjärvi olisi halunnut nähdä selkeämmin tietoa suojelutoimenpiteistä. Vaikka tiekartta nimeää yhdeksi toimenpiteekseen arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamisen ja vapaaehtoisen suojelun edistämisen, se ei ota kantaa siihen, miten suojelua toteutetaan. Sinne tänne ripotellut pistemäiset suojelualueet eivät riitä takaamaan monimuotoisuuden säilymistä.

– Suojelualueiden pitää muodostaa järkeviä kokonaisuuksia, joissa lajeilla on mahdollisuus siirtyä alueelta toiselle, kun olosuhteet muuttuvat, Sääksjärvi selittää.

Suojelu ja ennallistaminen ovat tärkeimmät keinot pysäyttää luontokato

Keskustelu metsistä käy Ilari Sääksjärven mukaan välillä kovilla kierroksilla ja on polarisoitunutta. Tiekartan hän toivoo olevan avaus rakentavaan keskusteluun eri sektoreiden välillä. Se tuo metsäteollisuudelle myös tiettyä vastuuta.

– Puuta jalostavalla teollisuudella on tässä näytön paikka, ettei tämä jää pelkiksi sanoiksi, Sääksjärvi toteaa.

Vaikka tiekartan toimenpiteet ovat talousmetsien luonnolle todella tärkeitä, mistään kaiken ratkaisevasta kokonaisuudesta ei kuitenkaan Sääksjärven mukaan ole kyse.

– Yksinään nämä eivät luontokatoa pysäytä, vaan tarvitsemme suojelua ja ennallistamista näiden rinnalle ja siihenhän olemme sitoutuneet.