Näkökulma: Opintoretki mullisti käsitykseni metsästä

Kun astun lapsuudenkotini etuovesta ulos, näen metsää. Edessä on metsää, vasemmalla on metsää ja oikealla on metsää. Jos saman tarkastuksen suorittaa takapihalta käsin on lopputulos sama, sillä erolla, että eteeni aukeaa pieni peltoalue. Ja peltoalueen jälkeen, kyllä vain, lisää metsää.  

Ensimmäisen 20 elinvuoteni aikana Janakkalassa sain siis nauttia täysin rinnoin hämäläisestä metsämaisemasta ja sen antimista. Kalastin, sienestin ja kuljin jopa kouluun metsän halki. Lapsena jouluperinteisiin kuului hakea kuusi ukin metsästä, ja muistan, kuinka juhannuksena ukki veisti saman metsän pajuista pajupillejä. Ehkä juuri tästä syystä olen onnistunut ummistamaan silmäni siltä, miten metsätalous todellisuudessa toimii.  

“Enpä ole koskaan sen tarkemmin miettinyt, kuka metsää omistaa.”

Omaa metsäsuhdettani on leimannut aina tietynlainen “kyllä joku hoitaa” -asenne, sillä metsä on ollut ehkä se kaikkein arkipäiväisin asia omassa elämässäni, eikä minun ole tarvinnut huolehtia siitä kuka puita kaataa tai istuttaa ja miksi.

28. syyskuuta lähdimme luokkaretkelle Metsä Groupin Nemus Futurumiin, joka on metsänhoitoa esittelevä vierailukohde. Retki muutti ajatuksiani metsistä monella tapaa. 

“Suomi on Euroopan metsäisin maa, ja sen pinta-alasta 75 prosenttia on metsän peitossa”, Metsä Groupin viestinnän asiantuntija Annamari Heikkinen totesi esityksensä alussa. Jo tämän faktan kohdalla tiesin, että päivästä kannattaisi ottaa muutakin mukaan kuin ilmainen lounas.

Yli puolet Suomen metsistä on yksityisen sektorin, kuten esimerkiksi oman ukkini omistuksessa. Enpä ole koskaan sen tarkemmin miettinyt, kuka metsää omistaa. Ukinkin metsiä ehdin samoilla toistakymmentä vuotta, ennen kuin joku sivulauseessa mainitsi, kuka omistaa ja kuinka paljon.  

Alun esitelmän jälkeen lähdimme kiertämään metsäkohteita. Ensimmäisellä kohteella puhuttiin erilaisista tavoista kasvattaa metsää. Heikkisen jalkojen juuressa seisoi vasta istutetun näköinen puu. “Tämä on varmaankin 6–7 vuotta vanha”, Heikkinen totesi. Oma tietämättömyyteni huvitti minua. Tiesin, että puut eivät kasva viikoissa, mutta että seitsemän vuoden kasvatuksella saa aikaiseksi polvenkorkuisen puun. Tämä hämmensi, mutta toisaalta kunnioitukseni puita, niiden istuttajia sekä niistä huolehtivia ihmisiä kohtaan moninkertaistui. 

“Itse uskon totuuden löytyvän jostain metsäteollisuuden yritysten ja luonnonsuojeluyhdistysten välistä.”

Viime vuosien aikana lapsuudenkotini läheisyydestä on kaadettu valtavasti puita. En ole oikein osannut reagoida tähän, koska en ole tiennyt onko se hyvä vai huono asia ja kenen aloitteesta sitä tehdään. Metsäkierroksen kohteilla kerrottiin, että kyseessä on toimenpide, jossa metsää uudistetaan ja kypsään ikään kasvanut puusto kerätään talteen. Metsänomistaja hyötyy tästä taloudellisesti ja kaadettu puu hyötykäytetään. Lisäksi opin, että vaikka minun silmiin näyttää, että metsää hakataan ympäriltäni jatkuvasti, harvennetaan metsää todellisuudessa vain kymmenien vuosien välein. 

Toisaalta vaikka Suomessa istutetaankin noin 150 miljoonaa taimea joka vuosi, ei metsäteollisuusyrityksen näkökulma metsähakkuista ole ainoa oikea. Helsingin Sanomien haastatteleman (HS 21.10.23) Greenpeacen metsäasiantuntijan Matti Liimataisen mukaan Suomessa on yhä liian vähän suojeltua metsää. Hän myös toteaa, että vanhojen metsien suojelun tärkeydestä puhutaan paljon, mutta samaan aikaan ollaan valmiita hakkaamaan ne.  

Itse uskon totuuden löytyvän jostain metsäteollisuuden yritysten ja luonnonsuojeluyhdistysten välistä. Ehkä on turha pelätä, että lapsuudenkotini ympäristö olisi muuttumassa jonkin sortin betonilähiöksi, mutta on hyvä muistaa, ettei tervettä ja oikein kasvatettua metsää ilmesty kuin sieniä sateella.  

Opintoretki metsäkohteisiin oli päräyttävä. Olin ylpeä metsiin kohdistuvasta uteliaisuudestani, mikä oli oppimisen kannalta mielestäni melko oleellista. Voi olla, että kun ensi kerralla kuljen tuttua polkua ukkini metsässä, tutkin ympäristöä eri tavalla. Miten metsän puustoa on kaadettu, mitä puita metsässä kasvaa ja mistä syystä kyseinen metsä on sellainen kun se on.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa metsäaiheista keskustelua ukkini kanssa. Tuntuu, että tällä kertaa minulla voisi olla keskustelulle jotain annettavaa.