Taiteen avulla lepakoiden maailmaan

Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön kasvitieteelliseen puutarhaan on avattu lepakkonäyttely, joka on osa Lepakot tieteen ja taiteen siivin –hanketta. Projekti lähti liikkeelle Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Thomas Lilleyn ajatuksesta avata lepakoiden maailmaa.

Lepakoita hyödynnetään kauhun elementtinä. Tiedettä ja taidetta yhdistelevän näyttelyn tavoitteena on murtaa syntyneitä ennakkoluuloja:

”Lepakoihin liittyy hyvin paljon erilaisia myyttejä, legendoja, vääristyneitä mielikuvia ja värittynyttä tietoa. Suuren yleisön näkemyksissä ilmenee yhtymäkohtia vampyyreihin, veren imemiseen ja tautien leviämiseen”, kertoo Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön dosentti Mia Rönkä.

Rönkä toteaa näyttelyn ja hankkeen taustalla olleen tarkoitus lähteä tarkastelemaan näitä peloiksikin muodostuneita mielikuvia sekä värittynyttä tietoa ja välittämään tilalle tutkittua faktatietoa.

Lepakot torjuvat hyönteisiä

Lepakoihin yhdistetään viihdeteollisuudessa negatiivisia ominaisuuksia. Lilley kertoo niiden kuitenkin olevan tärkeitä ekosysteemien osia. Maailmalla lepakot muun muassa pölyttävät kasveja, levittävät siemeniä ja ravinteita sekä syövät joka yö satoja tonneja erilaisia hyönteisiä.

Lilley toteaa lepakoiden olevan suoraan hyödyksi myös ihmisille, sillä niillä on merkittävä rooli tuholaistorjunnassa:

”Pohjois-Amerikassa lepakoiden kautta saadut ekosysteemipalvelut säästävät maataloudelle arviolta 4.3 miljardia dollaria vuosittain pelkästään hyönteismyrkyissä. Nämä samat palvelut toimivat myös Suomessa maataloudessa sekä metsätaloudessa, jota lepakot tukevat syömällä monia eri metsätuholaisia.”

Poikkeuksellisen pitkäikäinen

Lilley ynnää näillä lentävillä nisäkkäillä olevan sellaisia fysiologisia piirteitä, mitkä ovat erityislaatuisia ja ihmisen kannalta kiinnostavia. Lääketieteen kautta voisimme oppia lepakoilta paljon. Lilley kertoo niiden esimerkiksi olevan kokoonsa nähden erityisen pitkäikäisiä. Vanhin Siperiasta löydetty isoviiksisiippa oli rengastettu poikasena 41 vuotta aiemmin.

Lilley selittää lepakoiden saattavan horrostaa Suomessa jopa yhdeksän kuukautta, kun niiden ravintoa ei ole talvisin saatavissa. Ominaisuuden on arveltu vaikuttavan lepakon pitkään ikään. Niiden terveydestä löytyy myös toinen selvittämisen arvoinen salaisuus:

”Horros saattaa osittain selittää lepakoiden pitkäikäisyyttä, mutta sitä pidetään myös osasyynä lepakoiden kykyyn vastustaa syöpää”, Lilley pohtii.

Lilley uskoo tämän liittyvän juuri horrostamisesta ja vaihtolämpöisyydestä johtuviin metaboliatason muutoksiin, jotka saattavat hillitä kasvaimien syntyä. Lepakoiden on myös epäilty elävän symbioosissa sellaisten virusten kanssa, jotka osaltaan hillitsevät niiden kasvua.

Lähteet:

Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen lepakot

Kasvitieteellinen puutarha, lepakkonäyttely