Köyhänä olet syntynyt ja köyhänä kuolet

[alert color=”light”]

Neliosainen periytyvää eriarvoisuutta käsittelevä sarja Lähtökohtana eriarvoisuus pohtii perheen tulotason merkitystä yksilön elämään ja ajatuksiin. Mukana keskustelemassa ovat kaksi opiskelijanuorta, joista toinen tulee vähätuloisesta perheestä ja toinen suurituloisesta. Haastateltavat toimivat anonyymeinä. Tekstin seuraamisen helpottamiseksi heidän peitenimikseen on valittu Ritari Köyhä ja Kulta Lusikka.

Sarjan toisessa osassa pohditaan sitä, kuinka rikkaasta tai köyhästä perheestä kasvava nuori näkee minuutensa? Miten perheen rahatilanne on vaikuttanut heidän identiteettiinsä? [/alert]

Viime osassa esitelty Ritari Köyhä on vähätuloisen perheen lapsi, mutta ei se kaikkein stereotyyppisin esimerkki. Hän pyrkii tietoisesti ulos vanhempiensa tuloluokasta.

”Ehkä pidän itseäni jollakin tapaa onnistujana. Kynnys ikään kuin ohittaa vanhempani ei ole ollut korkea. Koen tulevani huonosta perheestä, mutta minulla on ollut tarve näyttää, etten ole huono. Ajoittain huomaan taantuvani ajattelemaan, että minusta tulee samanlainen kuin vanhempani ovat. Näen, että he ovat olleet luovuttajia jossakin vaiheessa elämäänsä ja jatkaneet perheen kirousta. Joskus pelkään, että minusta tulee samanlainen luuseri. Pahimpina hetkinä ajattelen olevani köyhälistöä ja mietin, että kuuluuko minun edes pärjätä. ”

Yleinen ilmapiiri olettaa, että tulot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Se ärsyttää Ritaria.

”On minuun kohdistettu sääliäkin. Jos tulee tällaisesta perheestä, niin kukaan ei oikein odota nuorelta mitään. Kerran yläasteella lääkärini silminnähden ihmetteli, kun sanoin, että me lapset olemme hyviä koulussa. Eikö sen kuulu olla normaalia? Sanoisin, että köyhyys on kyllä vaikuttanut aika vahvasti itsetuntooni.”

Sekä Ritarin että Kulta Lusikan ystäväpiiri koostuu hyvin erituloisista ihmisistä eikä kumpikaan koe tärkeäksi näyttää siltä, että heillä on rahaa. Ritari myöntää vierastavansa ihmisiä, joiden pukeutumistyyli viittaa suurituloisuuteen. Hän sanoo hakeutuvansa helposti kirppari-harrastajien seuraan.

”Kolmannen polven verenimijäsukupolvi”

Kullan kokemuksen mukaan rikkaat nuoret on jaoteltavissa kahteen sakkiin.

”Olen tavannut paljon ihmisiä, joilla on rahaa. On niitä, joka haluavat näyttää rahansa ja niitä, jotka eivät. On pukupoikia hienot kellot kädessä ja sitten löytyvät tekohipit.”

Kulta Lusikka ei tykkää erityisesti pröystäillä kalliin näköisillä tavaroilla.

”En heijasta tuloluokkaamme tietoisesti. Ostan harvoin vaatteita, mutta ne ovat laatua. Asuntoni eivät ole erityisen hienoja. Sitä voi toki sanoa hieman tekopyhäksi. Kolmannen polven yrittäjäperheen lapsista tulee helposti pikku vasemmistolaisia. Olemme se kolmannen polven verenimijäsukupolvi.”

Hänen mielestään rahaa perineet voi jakaa Paris Hiltoneihin ja hänen kaltaisiinsa rahaan välinpitämättömästi suhtautuviin nuoriin.

”Toisen polven kohdalla ollaan lapsia, jotka ovat olleet suorassa vaikutuksessa siihen työhön, joka on rahanteon takana. Mutta meidän kolmansien kohdalla ollaan tilanteessa, jossa yritys on jo kestänyt ajan hampaan ja me olemme vain syntyneet siihen rahaan. Sukupolveltamme voi usein puuttua perspektiivi. ”

Kumpikaan Kulta tai Ritari eivät pidä vanhempiensa saavutuksia tai saavuttamatta jättämisiä omina ansioinaan.

”En häpeä enkä ole ylpeä perheeni tuloista. Jos joku voisi olla ylpeä, niin voisi olla ylpeä siitä, mitä on saatu aikaan ja siitä, montako ihmistä on työllistetty. Ei toisten tekoja voi hävetä tai niillä ylpeillä”, toteaa Kulta.

Ritari myöntää, että nuorempana vähätuloisuus oli hieman noloa.

”Teininä köyhyys hävetti. En nykyään häpeä sitä. Itsestäni olen ylpeä ja siitä, että köyhyyden kierre ollaan perheessämme katkaisemassa.”