Somessa leviävää huhua on vaikea pysäyttää

[note color=”#E8E8E8″]

Facebookissa kiersi elokuussa huhu, jonka mukaan turkulainen yrittäjä oli ottanut roskalavalta tavaraa myyntiin liikkeeseensä. Saako roskalavalta otettua tavaraa myydä ja mikä on yrittäjän vastuu? Voiko Facebookin huhumyllyä oikaista?

Sisustuksessa käytetään usein tavaroita, jotka ovat joko vanhoja tai vanhan näköisiä. Mutta tarvitseeko kuluttajalle kertoa, mistä tuote on oikeasti peräisin?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston lakimies Kristiina Vainio kertoo, että elinkeinoharjoittajalta ostettuun tavaraan liittyy aina virhevastuu. Myös silloin, kun kyseessä on käytetty tuote, vaikkei käytetyn tuotteen voidakaan olettaa olevan uudenveroinen. Virastoon ei Vainion kuuleman mukaan ole tullut tapauksia, joissa olisi ollut kyse roskalavoilta otetuista tuotteista.

”Ei voi sanoa ehdottomasti, että silloin tuotteen alkuperä olisi aina pakko ilmoittaa. Tietenkin kysyttäessä se on kerrottava”, Vainio linjaa.

”Yrittäjällä sama oikeus”

Eräs huhumylly alkoi, kun Facebookin Roskalava Turku -ryhmässä julkaistiin elokussa kuva turkulaisen ravintolan edessä olevasta roskalavasta. Roskalava oli täynnä vielä täysin käyttökelpoista tavaraa: puulaatikoita, peltipurkkeja, kangasta, villalankoja.

Kuvan ryhmässä julkaissut nainen palasi myöhemmin paikalle hakemaan puulaatikkoa. Roskalavan luokse oli saapunut myös toinen nainen, joka oli tyhjentänyt lavan sisällön pakettiautoon. Kuvan julkaissut nainen oli kysynyt, saisiko hän puulaatikon itselleen. Tähän toinen oli vastannut, että ”sen voit käydä ostamassa Divaanista tai vaikka Habitaresta!”.

Facebook-ryhmässä käynnistyi kiivas keskustelu. Kommenteissa syytettiin turkulaista Sisustajan Divaania. Yksi puolusti yrittäjää, toinen ehdotti boikottia.

Yksi Roskalava Turku -ryhmän ylläpitäjistä, Juuso Tähkäpää kertoo, että ryhmässä näkyy jonkin verran kaupalliseen hyödyntämiseen tähtäävää toimintaa. Se voi olla esimerkiksi sitä, että tarjoudutaan hakemaan metalliromua tai myydään dyykattuja tai saatuja tavaroita eteenpäin.

”Sekalavalla olevat huonekalut ja muut tavarat ovat hylättyä jätettä. Tavallaan näen, että yrittäjällä on sama oikeus ottaa sieltä tavaraa kuin kenellä tahansa muullakin. Onko se sitten eri asia, jos joku ottaa lampun roskalavalta ja säästää siinä 50 euroa, kuin se, että yrittäjä dyykkaa lampun ja saa siitä 50 euroa, josta maksaa verot?”

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Pipsa Korkolainen muistuttaa, että yrittäjä on aina vastuussa tuotteidensa turvallisuudesta.

”Yrittäjän voi olla vaikea täyttää velvollisuutensa ja varmistua etenkään monimutkaisempien tuotteiden turvallisuudesta, jos ne ovat päätyneet myyntiin roskalavalta. Kaikki turvallisuusominaisuudet, kuten mikrobiologiset ongelmat, eivät näy päällepäin”, Korkolainen kertoo.

Somehuhua vaikea oikaista

Divaanin yrittäjä Cristina Casagrande kiistää, että hänen yrityksellään olisi yhteyttä roskalavalla sattuneeseen tapaukseen.

”Sain tietää työharjoittelijani kautta, että yritykseni on yhdistetty tälläiseen tapaukseen ja että minua syytettiin Facebookissa. Laitoin kyseiseen ryhmään liittymispyynnön. Kun minut lopulta hyväksyttiin jäseneksi, yritin korjata asiaa kertomalla totuuden ryhmässä. Se oli vaan silloin jo liian myöhäistä.”

Ryhmässä yksi julkaisu asiasta hukkuu kymmenien päivittäin julkaistujen kuvien alle, eikä sitä ehdi nähdä monikaan ryhmän lähes 8 000 jäsenestä. Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Harri Jalonen on tutkinut negatiivisia tunteita sosiaalisessa mediassa. Jalonen kertoo, että kerran somessa liikkeelle lähtenyttä väärää tietoa on vaikea saada korjattua oikeaksi. Huhupuhe ja urbaanilegendat leviävät nopeasti.

”Tutkimuksissa on näyttöä siitä, että kuluttajat luottavat lähipiiriinsä enemmän kuin esimerkiksi yritysten markkinointiviesteihin. Tietenkin osa kuluttajista osaa suhtautua kriittisestikin somessa näkemäänsä tekstiin.”

”Jos sosiaalista mediaa osaa käyttää, yrittäjille tällainen somen aikakausi on hyvä juttu. Somessa pääsee asiakkaan iholle, eikä media ole päättämässä siitä, kuka saa ja minkälaista palstatilaa. Toisaalta yritykset joutuvat läpivalaistuksi ennennäkemättömällä tavalla. Pahimmillaan melko vähäpätöinen kiista voi eskaloitua ja saada kokonaan uusia muotoja.”

Maine kiirii nopeasti

”Pienyrittäjälle tällainen on iso juttu. Minulla ei ole varaa menettää kasvoja. Huono maine kiirii aina nopeasti eteenpäin”, harmittelee yli 20 vuotta yrittäjänä toiminut Cristina Casagrande.

”Voin yhden käden sormilla laskea tälläiset vaikeat tapaukset, joita urani aikana olen kohdannut.”

Casagrande on yrittänyt muutaman ryhmän jäsenen kanssa selvittää, kuka roskalavalla olisi voinut olla.

”Se on vaikeaa. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin ollut joku sisustusalan yrittäjä tai joku, joka myy tuotteet liikkeeseen. Tiedän muutaman paikan, jossa tämänkaltaisia sisustustuotteita myydään.”

Juttusarjan seuraavassa osassa käsitellään ruoan hävikkiä.