Ahdistuneisuushäiriöstä ei kannata vaieta

Ahdistuneisuushäiriö on kattotermi mielenterveyden häiriöille, joille ominaista ovat toimintakykyä haittaavat huolestuneisuus ja ahdistuneisuus. Esimerkiksi paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko voidaan luokitella ahdistushäiriöksi.

25-vuotiaalla Saralla diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vuoden 2018 alussa. Hänellä sairaus ilmenee jatkuvana huolena asioista, joista ei todellisuudessa tarvitsisi murehtia. Hän on pystynyt suorittamaan opintonsa, mutta tilanne on kokonaisvaltaisesti uuvuttava.

”Kun on henkistä kuormitusta ja ahdistusta ja koulujutut siihen päälle, niin elämän muut osa-alueet kärsivät. Sosiaaliset suhteet sekä liikunta jäävät sivuun”, Sara sanoo.

Diagnoosit ovat lisääntyneet

Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja ja psykiatrian dosentti Kristian Wahlbeck kertoo, että 20-30 vuotiaista nuorista aikuisista noin joka viides kärsii ahdistuneisuushäiriöstä. Sairastuneiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut, mutta hoitoon hakeudutaan entistä useammin. Syyksi Wahlbeck arvelee, että sairaus tunnistetaan entistä paremmin.

”Häpeäleimaa on kenties kaikista eniten vähentänyt se, että ihmiset ovat tulleet omilla kasvoillaan esille ja kertoneet selviytymisestään. Kun yhä useampi uskaltaa kertoa tarinansa, leima vähenee”, hän sanoo.

Oikeanlaisen avun saaminen tärkeää

Työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi jäävien nuorien määrä on kasvanut. Wahlbeckin mukaan määrää voitaisiin pudottaa tunnistamalla sairaus oikein. Tämä saattaa olla haastavaa, sillä ero masennukseen on joskus epäselvä. Lisäksi potilaan neuvominen ahdistavien tilanteiden välttelemiseen on haitallista.

”Neuvon tulisi olla ahdistavan tilanteen kohtaaminen varovasti, jotta ahdistuksen voi oppia voittamaan”, Wahlbeck opastaa.

Lääkkeistä helpotuksen saanut Sara kehottaa jokaista hakemaan rohkeasti apua ongelmiinsa. Hän toivoo, että mielenterveysongelmia normalisoitaisiin entistä enemmän. Lisäksi ihmisten olisi hyvä tajuta, kuinka yleinen ongelma ahdistuneisuushäiriö on.

”Minäkin luulin ongelmieni kärjistyessä, että olen yksin asian kanssa eikä kenelläkään muulla ole samanlaista oloa. Sen jälkeen, kun olen uskaltanut puhua asiasta, olen tajunnut sen olevan yleistä. Melkein kaikilla tulee jossain elämänsä vaiheessa tilanne, jossa tarvitsee apua, ja se on täysin okei. Siitä ei pidä syyllistää itseään”, hän summaa.

Mielenterveysseuran sivuilta löytyy apua, kun oma olo käy vaikeaksi.