Epävarmat ihmissuhteet houkuttelevat nuoria enemmän kuin tasapainoinen parisuhde

Nuorista aikuista vaikuttaa tulleen sitoutumiskammoisempia kuin ennen. Sosiaalisessa mediassa on yleistynyt viime vuosina termi “situationship” eli suhde, jossa tehdään parisuhteelle tyypillisiä asioita, mutta ei kuitenkaan sitouduta lopullisesti vaan pidetään mahdollisuudet avoinna. Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti sekä vuorovaikutusvalmentaja Jonna Närhi sanoo, että pitkällä aikavälillä situationshipit voivat aiheuttaa ihmisille epävarmuutta, kun suhteelle ei ole tavoitteita. 

Sitoutuminen pelottaa pelkkänä sanana

Turun ammattikorkeakoulun Jodel-kanavalla tehdyn kyselyn perusteella 132 vastaajasta hieman yli 50 prosenttia kertoo, ettei koe olevansa sitoutumiskammoinen. Sen sijaan taas reilu 15 prosenttia kertoo olevansa ja 30 prosenttia kertoo olevansa vähän. 

Yksi vastaajista kommentoi: “Mielummin situationship kuin perinteinen parisuhde, sitoutuminen saa pelkkänä sanana karvat pystyyn.” Mistä sitoutumiskammoisuus voi johtua, ja onko se osasyy siihen, että parisuhteessa oleminen pelottaa? 

Suurena syynä sitoutumiskammon yleistymiseen on valinnanvapaus. Sosiaalinen media ja deittailusovellukset tarjoavat loputtoman mahdollisuuden löytää aina vain parempaa ja parempaa. Närhi toteaa, etteivät ihmiset uskalla pysähtyä enää yhteen potentiaaliseen ihmiseen. 

Perinteisen parisuhteen paineet pelottavat

Situationshipit kiinnostavat niiden tarjoaman joustavuuden myötä. Voit saada samassa paketissa jonkinasteista turvaa ja seuraa, mutta kuitenkin mahdollisuuden odottaa parempaa vaihtoehtoa.

Yhtenä teoriana Närhi nostaa esiin sen, että situationshipissä vältetään perinteisen parisuhteen paineet. Suhteen oletetaan etenevän. Odotetaan yhteenmuuttoa, lemmikin hankintaa, naimisiinmenoa ja jopa lapsia. Kevyeltä suhteelta näitä ei oleteta. Närhi korostaa, että tällaisessa suhteessa kommunikaation merkitys kasvaa.

Sitoutumiskammon juuret voivat olla menneisyydessä

Närhi kertoo, että sitoutumiskammolle voi olla monta syytä. Muutamana mahdollisena syynä hän nostaa esiin lapsuuden kokemukset, perusturvallisuuden tunteen puuttumisen, aiemmat traumaattiset ihmissuhteet ja huonon itsetunnon.

Jos kokee sitoutumiskammoa tai tunnistaa sen piirteitä itsessään, Närhi antaa vinkiksi, että kaikelle on aina juurisyy, mistä pelko kumpuaa. Kun ymmärtää, mistä tunne voi kummuta, voi muuttaa suhtautumista esimerkiksi terapian avulla, jos sen kokee tarpeelliseksi.