Kuva: Pixabay

Hyvinvointi

Kognitiiviselta dissonanssilta ei pelasta älykkyys

Aleksi Mäkelä

Järkevämmät ratkaisut ristiriitatilanteisiin ovat ainoa mahdollinen korkeamman älykkyyden tuoma hyöty.

Kognitiivisen dissonanssin esiintymismäärä ei liity ihmisen älykkyyteen. On lukemattomia eri tilanteita, joissa ihmisen toivoma tavoite ja asian todellinen tila eivät osu yhteen. Kaikki meistä kohtaavat niitä. Älykkyys vaikuttaa kuitenkin siinä, miten järkevästi ristiriitatilanteen hoitaa pois häiritsemästä elämää. Älykkyyden lisäksi hyvän ja huonon ratkaisumallin välillä ihmistä ohjaa itsereflektiokyky (taito tarkastella omaa käytöstään ulkopuolisen näkökulmasta).

Turun yliopiston psykologian laitoksen johtaja, professori Jukka Hyönä näkeekin älykkäämpien ihmisten tunnistavan paremmin heikkoutensa ja olevan tarvittaessa valmiimpia muutokseen.

Esimerkkinä voidaan pitää henkilöä, joka vaihtaa poliittista kantaansa ymmärrettyään olleensa ennen kehnon aatteen puolestapuhuja. Typerämpi tapa toimia olisi puolustautua huutamalla vastaan kuuntelematta, mitä vastapuolella on sanottavana.

”Älykkäämmät ihmiset osaavat paremmin tarkastella tekemisiään ainakin hetkellisesti ulkoapäin ja tunnistavat, koska on järkevä muuttaa käytöstään tai ajatteluaan. Toinen vaihtoehtohan on mitätöidä tai vähätellä sen sijaan, että olisi valmis itse muutokseen”, Hyönä muotoilee.

 

Sosiaalisesta mediasta haetaan usein vain vahvistusta omille aatteille

Henkisen kasvun kannalta kognitiivisen dissonanssin ristiriidoille olisi välillä hyvä altistua. Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin liian helppo lukea vain kirjoituksia, jotka myötäilevät omaa näkemystä.  Ihmiset ajattelevat esimerkiksi politiikasta eri tavalla, mutta sosiaalisen median myötä ovat entistä vähemmän oikeasti tekemisissä keskenään. Näin ihmiset eivät altistu oman mielipiteensä kyseenalaistavalle tiedolle ja näkökulmille, jotka toisivat dissonanssin ristiriidan.

Tämä on vahvasti niin sanotun somekuplailmiön taustalla. Somekupla tarkoittaa verkostoitumista samanhenkisten ihmisten kanssa, joka yleensä kehittyy eristäytymiseen vastakkaisilta mielipiteiltä.

Poliittinen vaikuttaminen on siirtynyt yhä enemmän toreilta sosiaaliseen mediaan. Somen bittiavaruudessa leiriydytään vahvemmin erilleen toisia arvoja edustavista, koska se on siellä helpompaa verrattuna aitoon kanssakäymiseen (ns. somekupla). Kuva: Aleksi Mäkelä.

 

Hyönän mukaan järkipuhe faktoilla on kuitenkin usein turhaa. Tämä johtuu yleisestä käyttäytymismallista hoitaa ristiriitatilanne hyökkäämällä toista mielipidettä vastaan.

”On tehty tutkimuksia, joiden mukaan altistuminen oman käsityksen vastaisille näkemyksille saa aikaan dissonanssista johtuvan vastareaktion. Ihmiset selittävät ja mitätöivät usein pois itselleen vierasta tietoa. Tämän vuoksi tietoa tarjoamalla on vaikea saada muutosta asenteissa aikaan”, Hyönä kuvailee.

 

Ajatusharhoista huolimatta ei tekemistä psykoosin kanssa

Ajatusharha tarkoittaa kognitiivisessa dissonanssissa yleensä huonoa tapaa ratkaista ristiriita. Siihen turvautuminen johtuu useimmin kykenemättömyydestä vaihtaa mielipidettään ristiriidan keskiössä olevasta aiheesta. Seurauksena ihminen valehtelee itselleen uskoen myös itsepetokseensa. Esimerkkinä voidaan pitää riippuvaista, joka alitajuisesti tiedostaa ongelmansa, mutta ei kykene olemaan rehellinen itselleen ja huolestuneille ulkopuolisille.

Näitä ajatusharhoja ei silti voi verrata psykoottiseen tilaan, vaikka niissä todellisuuden havaitseminen onkin hieman häiriintynyt. Psykoosissa on kyse realiteettitestauksen pettämisestä. Realiteettitestaus on ihmisen sisäinen mittari, joka kertoo mikä on totta ja mikä ei. Sen pettäessä ei osata erottaa toisistaan vahvasti toimivaa omaa sisäistä maailmaa ja ulkoista maailmaa. Kognitiivisissa ajatusharhoissa näin vakavasta häiriöstä ei ole kyse.

Miesten ja naisten välillä ei ole eroja kognitiivisen dissonanssin yleisyydessä. Ristiriitatilanteen ratkaisutapa saattaa olla kuitenkin yhteydessä sukupuolten eroavaisuuksiin käytöksessä. Kuva: Aleksi Mäkelä.

 

Kognitiivinen dissonanssi tuotiin julkisuuteen 1950-luvulla. Se on yleisinhimillinen piirre, osa tapaamme ajatella ja toimia. Näin ollen se on säilynyt psykologiassa mielenkiintoisena aiheena ja sovellutuksena eri ilmiöihin.

Venäläisen HSE-yliopiston tutkimusryhmä löysi keväällä 2017 uuden mekanismin otsalohkon aivokuoresta, joka tuottaa kognitiivista dissonanssia. Tutkimusryhmä oppi ennustamaan aivokuoren lepotila-arvoista koehenkilöiden reaktioiden voimakkuuden kognitiivisen ristiriitatilanteen ollessa myöhemmin käynnissä. Otsalohkon aivokuori on aivojen osa, joka käsittelee virheitä ja ristiriitoja.

 

Alla oleva video esittelee ajatusharhan nimeltään selviytymisharha. Neljäs ja viimeinen osa ristiriitojen ja ajatusharhojen maailmasta ensi viikolla!

Juttusarjan aikaisemmat osat:

Kognitiivinen dissonanssi voi johtaa riippuvuuteen

Kognitiivisesta dissonanssista on kaksi tietä ulos

 

Linkki uutiseen HSE:n tutkimuksesta:

http://neurosciencenews.com/cognitive-dissonance-brain-activity-6709/