Potilaiden itsetuhoisuus on arkipäivää, mutta ammattitaito antaa keinoja selvitä siitä

Sairaanhoitajat Asta Laaksonen ja Iina Silkka työskentelevät suljetulla psykiatrisella mielialahäiriöosastolla. Siellä hoidetaan esimerkiksi masennuksesta ja erilaisista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä potilaita. Potilaiden itsetuhoisuus on arkipäivää.

Risto Nikunlaakso Työterveyslaitokselta kertoo, että vaikka vahvaa näyttöä asiasta ei ole, niin masentuneiden, ahdistuneiden ja itsetuhoisten asiakkaiden kanssa työskentely voi altistaa työntekijän työ- ja myötätuntouupumukselle.

Laaksonen miettii, että hän on oppinut työkokemuksen kautta hyväksymään sen, että potilaiden itsetuhoisuus kuuluu työhön. Se on juuri se asia, minkä kanssa mielialahäiriöosastolla usein työskennellään.

”Helpottavana tekijänä on meidän työyhteisömme, joka on äärettömän vahva. Meillä on hirvittävän hyvä yhteishenki”, Laaksonen pohtii.

Väkivallan uhka on läsnä

Nikunlaakso kertoo, että Työterveyslaitoksen vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että potilaiden väkivaltainen käytös psykiatrialla on hyvin yleistä. Asiakasväkivalta on yhteydessä uni- ja mielenterveyden ongelmiin. Potilaiden uhkaava käytös on voimakas ulkopuolelta tuleva stressitekijä, vaikka sen nähdään usein olevan osa työnkuvaa, ja siihen on ainakin jossakin määrin totuttukin.

Asta Laaksonen kertoo kohdanneensa työssään muun muassa haukkumista, ammattitaidon kyseenalaistamista, nimittelyä ja vähättelyä. Fyysisen väkivallan tilanteet liittyvät usein siihen, että potilas vahingoittaa itseään, ja siihen joudutaan puuttumaan. Tyypillisimmillään tilanteet sisältävät tönimistä, raapimista tai puremista.

”Se on osittain potilaan oirekuvaa usein. Sillä ehkä haetaan meidän tunnereaktiotammekin. He purkavat pahaa oloaan”, Laaksonen mietiskelee.

Iina Silkka kertoo, ettei hän jää miettimään fyysistä tai henkistä väkivaltaa tai sen uhkaa sisältäneitä tilanteita.

”Olen vain hyväksynyt, että sitä joutuu kohtaamaan.”

Tilanteet käydään läpi työyhteisössä välittömästi ja potilaiden kanssa jälkikäteen. Usein potilaat saattavat olla pahoillaan, kun olotila on rauhoittunut.

Joskus tilanteissa joudutaan käyttämään myös pakkotoimia, kuten kiinnipitoa, lääkitsemistä tai sitomista. Sekä Laaksonen, että Silkka kokevat tilanteet epämiellyttävinä. Omaa oloa kuitenkin helpottaa tietoisuus siitä, että toimenpiteet tehdään potilaan edun takia, ja ne ovat aina viimesijaisia keinoja.

Vuorotyö ottaa ja antaa

Nikunlaakso kertoo, että vuorotyö, ja erityisesti yövuorot sekä aikaiset aamut, häiritsee vuorokausirytmiä. Vuorokausirytmin heittely lisää muun muassa stressiä, kroonista väsymystä ja ruoansulatuselimistön oireita. Tämä taas lisää riskiä terveyshaitoille kuten uni- ja mielenterveyden ongelmille sekä tapaturmille ja onnettomuuksille. Vuorotyö lisää myös sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riskiä.

Rytmin kääntäminen erityisesti yövuorojen jälkeen tuottaa hankaluuksia sekä Laaksoselle että Silkalle. Apua tähän hoitajat hakevat liikunnasta ja siitä, että he laittavat kellon soimaan aikaisemmin viimeisen yövuoron jälkeen.

”Oikeastaan heti yövuoron jälkeen lähden palauttamaan normaalia rytmiä takaisin”, Laaksonen kertoo.

Kumpikaan ei kuitenkaan haluaisi työskennellä päivätyössä. Laaksosta vuorotyö auttaa lasten harrastusten toteuttamisessa. Silkka taas pohtii, että monien asioiden hoitaminen on helpompaa, kun vapaita osuu arkipäivillekin. Hän kertoo myös nauttivansa hitaista aamuista, esimerkiksi ennen iltavuoroa.

Ammattitaidosta voi ammentaa myös omaan elämään

Hoitajat kertovat käyttävänsä ammattitaitonsa tuomia keinoja myös omassa elämässään.

”Ehdottomasti, siis ehdottomasti käytän todella paljon. Ja itse asiassa mikä sen parempaa evidenssiä potilaillekin on, jos itse voi todeta ne hyödylliseksi”, Laaksonen tuumii.

Ahdistuksen hallintaan käytettävät keinot ovat usein hyvin yksinkertaisia, eikä niitä tehdessä välttämättä tule edes ajatelleeksi, että käyttää nimenomaisesti ahdistuksen hallintaan tarkoitettuja keinoja. Esimerkiksi autonomisen hermoston rauhoittamiskeinot ovat toimivia tapoja helpottaa olotilaa hankalassa tilanteessa.

”Itse käytän oikeasti kylmäpusseja, jos minulla on joku vaikea hetki, ja se kyllä toimii”, Silkka vinkkaa.

Asta Laaksonen kertoo, että mindfulness-taidot auttavat palautumaan, ja niitä hän käyttääkin arjessaan ainakin ajoittain. Muita palautumiskeinoja ovat musiikin kuuntelu ja perheen kanssa vietetty aika.

Iina Silkalle palautumisen on oltava jollakin tavoin aktiivista ja hyvältä tuntuvaa. Vapaa-ajalla hän tapaa ystäviään, käy syömässä tai vaikkapa ulkona kävelyllä. Joskus on myös mukava tehdä kasvonaamio ja tilata kotiin ruokaa.