Kun renttu ei riitä, vaan kumppaniksi halutaan väkivaltarikollinen

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

Ilmiö, jossa naiset lähettävät rakkaudentunnustuksia väkivaltarikollisille, tunnetaan jo vuosikymmenien ajalta. Hannu Lauerma, TYKS oikeuspsykiatrian ylilääkäri, Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri sekä Turun yliopiston työelämäprofessori ja dosentti kertoo, että ilmiöön on varmasti monenlaisia syitä. Yksi selittävä tekijä voi kuitenkin olla vallan ihailu.

”Valta on seksikästä, ja täysin sumeilematon ja suvereenin piittaamaton väkivalta voi jonkun mielessä edustaa vallan huipentumaa.”

Lauerma nostaa vertailuun tavallisen virkamiehen, joka toimii työssään sääntöjen ja lakien puitteissa. Hän ei käytä mitään todellista valtaa, vaan ainoastaan soveltaa määräyksiä.

Sen sijaan psykopaattinen henkilö saattaa joidenkin ihmisten silmissä olla hyvinkin viehättävä. Tällainen ihminen vähät välittää säännöistä ja määräyksistä ja tekee mitä haluaa. Hän voi tehdä raakoja ja jopa sadistisia tekoja, jolloin hänen voi nähdä käyttävän suorastaan ylivertaista valtaa.

Kesytetty peto toimii pelotteena

Joskus rikolliseen rakastuvien naisten oma elämänpiiri voi olla hyvinkin vaarallinen ja epäsosiaalinen. Heihin itseensä voi kohdistua väkivallan uhkaa.

Huumemaailmassa esimerkiksi velka-asioista voi olla hyvinkin värikkäitä käsityksiä. Velat kasvavat nopeasti suuriin mittakaavoihin, ja niitä voidaan periä Lauerman mukaan esimerkiksi sormia katkomalla. Silloin naiset saattavat hakea suojaa henkilöltä, joka on tunnetusti hyvin raaka ja väkivaltainen.

”He toivovat itselleen jonkinlaista suurenmoista kesytettyä petoa, joka toimii pelotteena tai henkivartijana. Kuten vaarallinen ja vihainen taistelukoira, joka tottelisi.”

Lauerma toteaa, että usein naiset joutuvat kuitenkin pettymään. Tämän kaltaiset kumppanit nimittäin kohdistavat usein, joskaan eivät aina, väkivaltaa myös omaisiaan kohtaan.

Rikoksella on väliä

Rikollisilla on oma hierarkiansa, ja mitä korkeammalla rikollinen on, sitä enemmän hän saa ihailua osakseen.

”Rikollismaailmassa yleensä kunnioitetaan hieman karmealla ja paradoksaalisella tavalla nimenomaan murhamiehiä”, Lauerma toteaa.

Rikoksen kohteen sukupuolella kuitenkin on väliä. Naisia tappaneita henkilöitä ei koeta niin viehättävinä kuin miehen murhanneita. Kaikkein alimpaan kastiin kuuluvat raiskaajat ja lapsia murhanneet henkilöt.

Toinen paljon ihailua saava rikollisryhmä on Lauerman mukaan talousrikolliset. Hän pohtii, että heidänkin kohdallaan viehätyksen taustalla on valta, sillä raha on valtaa. Heillä oletetaan olevan piilossa rahallisia resursseja, joita he sitten mahdollisesti jakaisivat perheensä kanssa.

Maine on rikollispiireissä tärkeä asia, joka määrittää sitä, mihin kohtaa rikollinen arvoasteikossa asettuu. Siksi silläkin voi olla väliä, miten rikosta on mediassa kuvattu.

”Jos teko on näissäkin piireissä vähemmän sankarilliseksi mielletty, vaikkapa se, että on ottanut perheensä hengiltä, niin eipä sillä juuri kunnioitusta saa”, Lauerma miettii.

Ei pelkästään naisten ilmiö

Usein puhutaan nimenomaan naisista, jotka rakastuvat rikollisiin miehiin. Ilmiö koskettaa kuitenkin myös miehiä, vaikka siitä on Lauerman mukaan puhuttu hyvin vähän. Tunnetaanhan elokuvista ja kirjoistakin jollakin tapaa vaarallinen ja jännittävä nainen, femme fatale.

”Kyllä sitä ihailua näiden naismurhaajienkin osalle lankeaa.”

Lauerma jatkaa, että vankilaan saavat paljon ihailijapostia miehiltä ne naiset, joiden tiedetään olevan erittäin väkivaltaisia, jotka ovat olleet jollakin lailla näkyvillä julkisuudessa ja jotka ovat tehneet useita henkirikoksia.

Vaikka asiaa ei ole juuri päästy tutkimaan, Lauerma epäilee, että ilmiö on luultavasti naisilla kuitenkin huomattavasti miehiä yleisempi. Syynä voi olla jo pelkästään se, että väkivaltarikollisten joukossa miehet ovat voimakkaasti yliedustettuina ja naiset taas harvinaisia.

Tässä juttusarjassa tutkitaan ihmismielen pimeitä sopukoita. Seuraavassa osassa tutkitaan sitä, mikä on normaalia viehättymistä pahuudesta ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä.

Juttusarjan ensimmäinen osa: Pimeys taiteessa ei vaadi pimeyttä mielessä

Kolmas osa: Kiinnostus pahuuteen voi antaa tauon arjen tylsyyteen – liika on kuitenkin liikaa