Sopivia vanhemmiksi – Hilda ja Mira pelkäsivät pitkään, että pääsy hedelmöityshoitoihin evätään heiltä

Hilda ja Mira edustavat ammattikoulusta valmistuneina ja parikymppisinä niitä ryhmiä, jotka hankkivat Suomessa vähän lapsia. Silti he haaveilevat ainakin kahdesta lapsesta, jotta kumpikin pääsee kokemaan raskauden ja synnyttämisen kerran.

Henkilöiden nimet on jutussa muutettu, koska aihe käsittelee heidän terveystietojaan. Tutka on tutustunut haastateltavien terveyttä koskeviin dokumentteihin.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 30,1 vuoteen, ja syntyvyys oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 korkeampaa korkeasti koulutetuilla naisilla. Suomessa kriiseillään parhaillaan syntyvyydestä, joka on ollut laskussa kolme vuotta peräkkäin.

Hilda ja Mira ovat seurustelleet puolitoista vuotta ja suunnitelleet perheen aloittamista viimeisen vuoden ajan. Hoitoihin julkiselle puolelle Kuopioon he hakivat viime elokuussa.

“Ajattelimme, että hoitoihin täytyy hakea noin vuotta aikaisemmin jonojen takia, ja haluamme tulla nuorena vanhemmiksi”, Hilda toteaa.

Selkeää syytä pariskunta ei keksi sille, miksi he tahtovat perustaa perheen niin pian.

“Luulen, että on aika iso prosessi löytää sisin motivaatio lapsihaaveisiin, eikä niitä voi rationaalisesti perustella. Se on ollut erityiseni hankalaa, kun olemme miettineet maailman tilannetta ja ympäristöä”, Mira pohtii.

Julkisen puolen hedelmöityshoitojen jonot vaihtelevat hyvinvointialueiden ruuhkaisuuden mukaan, minkä lisäksi lahjasukusoluhoitojen jonotusaika riippuu sukusolujen saatavuudesta.

”Olemme miettineet täällä kaikkea siitä lähtien, mitä voidaan pukea”

Lääkärin tapaamisen jälkeen hoitoihin pääsy sujui sutjakkaasti, ilman pitkiä jonotuksia. Hoitopäätöksen he saivat helmikuun alussa, ja ensimmäinen inseminaatio tehtiin saman kuukauden lopussa.

Siihen asti Hilda ja Mira olivat kuitenkin pelänneet jatkuvasti, että neuvolassa katsotaan heidän olevan epäsopivia vanhemmiksi ikänsä, taloudellisen tilanteensa tai muuten elämäntilanteensa vuoksi. Luovan alan toimijoina heillä ei ole vakaita tulonlähteitä.

“Me olemme miettineet täällä kaikkea siitä lähtien, mitä voidaan pukea, kun mennään hoitoihin ja mitä täytyy sanoa meidän varallisuudesta”, Hilda sanoo.

Molemmilla on myös hoitokontaktit, jotka tukevat erilaisissa mielenterveyden haasteissa.

“Mua pelotti Omakanta-kirjaukset. Oon käynyt esimerkiksi masennuksen takia terapiassa”, Mira sanoo.

Heitä huoletti muun muassa se, joutuisiko hoitoja lykkäämään, jos mielenterveyteen liittyvistä hoitokäynneistä on liian vähän aikaa.

Erityisesti 22-vuotiaan Miran mielessä velloi oma pitkä hoitohistoria. Häntä kalvasi halu kahlata Omakanta-kirjauksia läpi selvittääkseen mitä sairaalassa saatetaan löytää, kun he arvioivat parin kelpoisuutta vanhemmuuteen.

Hilda ja Mira saavat lahjasoluhoitoa, eli hoitoa, jossa mahdollinen raskaus saa alkunsa lahjoitetusta sukusoluista.

Ennen hoitopäätöstä lahjasoluhoitoa toivovat potilaat käyvät lainsäädännön edellyttämässä psykologin lahjasoluneuvonnassa.

Peloistaan huolimatta Hilda ja Mira on kohdattu ilman ennakkoluuloja terveydenhuollossa.

Paine hoitoihin pääsystä purkautui lopulta lahjasoluneuvonnassa, jossa heidät otettiin vastaan ennakkoluulottomasti ja kannustuksella. Psykologi pyrki lausuntoa varten ymmärtämään, paljonko he tiesivät lahjasoluhoidoista ja -perheistä.

“Me oltiin otettu paljon selvää asioista. Hän (psykologi) jopa kirjoitti lausuntoon, että meillä on syvällinen ymmärrys esimerkiksi siitä, mitä tarkoittaa, kun lapsi syntyy lahjasoluilla. Lahjasoluneuvonnassa tuli sellainen olo, ettei klinikalla ajatella, että tulevien vanhempien täytyy olla tietynlaisia.”

Neuvonnassa he saivat myös ohjeita ja tukea siihen, kuinka asennoitua hedelmöityshoitoihin ja tulevaisuuteen lapsen kanssa.

Hoitojen onnistumisessa tärkeää ovat toistot

Ensimmäinen inseminaatio oli päättynyt negatiiviseen raskaustestiin. Sen jälkeen pari päätti odottaa ainakin yhden ovulaation yli ennen uutta yritystä, koska hoitoprosessi oli ollut psyykkisesti niin raskas.

“Halusimme antaa tilaa kaikille tunteille. Meillä ei kuitenkaan ole mitään hätää tai kiirettä”, Mira selittää.

Simpukka ry:n eli Lapsettomien yhdistyksen toiminnanjohtaja Piia Savio tunnistaa tilanteen tavalliseksi. Hänen mukaansa lapsettomuushoidot vaikuttavat voimakkaasti hoidossa olevan ja tämän puolison arkeen.

“Hoidot ovat äärimmäisen rankkoja psyykkisesti eivätkä vain kehollisesti, kun toivo ja epätoivo vaihtelevat. Lapsi voi yhtä hyvin tulla kolmannella tai seitsemännellä hoitokerralla, mutta sitä ei voi nähdä ennalta, mikä tekee kokemuksesta todella rankan”, Savio pohtii.

Hän kertoo, että ensimmäisen inseminaatiohoidon onnistumisen todennäköisyys on kymmenen prosenttia. Todennäköisyydet kuitenkin kasvavat jokaisen hoitoyrityksen myötä.

Julkisen puolen hedelmöityshoidoissa hoitokertoja saa kuusi yhden lapsen yrittämiseen. Tavallisesti hoidot aloitetaan inseminaatiolla. Jos hoidot eivät muutaman yrityksen jälkeen tuota tulosta, monesti siirrytään IVF- eli koeputkihedelmöitykseen, jota voi pääsääntöisesti saada vain kolme julkisen puolen terveydenhuollossa.

Päätös Kela-korvauksista nähdään syrjivänä

Hallitus päätti maaliskuussa lakimuutoksesta koskien Kela-korvauksia. Jatkossa yksityisen puolen hedelmöityshoidoista saa Kela-korvausta, kun lapsettomuus johtuu lääketieteellisestä syystä ja henkilö on alle 43-vuotias. Päätös sulkee siis monet itselliset naiset ja samaa sukupuolta olevat parit korvauksen ulkopuolelle. Kela-korvaukset astuvat voimaan toukokuussa.

Savio näkee Kela-korvaukset tärkeänä keinona tukea lasten saamista. Ne voivat parhaimmillaan mahdollistaa uusia hoitokertoja.

“Ihmiset ovat valmiita sijoittamaan lapsitoiveisiin, mutta jossakin tulee aina raja vastaan. Silloin satasillakin on iso merkitys. Ajattelen, että Kela-korvauksilla on suora kerrannaisvaikutus siihen, paljonko meillä syntyy Suomessa lapsia”, Savio sanoo.

Hedelmöityshoitojen tukeminen on yksi keino elvyttää syntyvyyttä. 

Savio näkee korvausten rajaamisen itsellisiltä ja saman sukupuolen pareilta syrjivänä erityisesti Suomen tilanteessa, jossa syntyvyys on laskussa.

“Nyt päätös näyttäytyy helposti sellaisena, että viestitään, kenen täällä toivotaan saavan lapsia”, Savio toteaa.

Samaa tuumaavat Hilda ja Mira.

“Oma suhtautuminen lapsihaaveisiini tuntuisi hyväksytymmältä, jos päätös (Kela-korvauksista) olisi ollut toinen. Jos näkisimme, että kaikkien lasta toivovien ihmisten lapset ovat tervetulleita ja haaveet toteuttamisen arvoisia.”

“Se on kaksinaismoralistista, kun puhutaan syntyvyyden laskusta ja sanotaan, että nyt niitä vauvoja tänne. Mutta vain nämä ihmiset saavat hankkia niitä. Se on naurettavaa”, hän lisää.

Pari uskoo, että Kela-korvaukset olisivat voineet mahdollistaa hoitokertoja yksityisellä, jos he joutuisivat toistamaan hoitoja useamman kerran kuin kuusi tai haluaisivat esimerkiksi kolmannen lapsen. Julkisella puolella hoitoja saa vain kahteen lapseen.

“Tällä hetkellä yksityinen ei ole mitenkään mahdollista meille. Jos ei onnistuta julkisella, se oli vähän niin kuin siinä”, Hilda toteaa.