Aria Kuunvaara on nuori runoilija, joka osaa raivata miinoja

Aria Kuunvaara, 27, kertoo, että hän on aina ollut luova. Hän julkaisee runojaan omilla verkkosivuillaan, joiden kautta hänet voi tilata myös puhumaan tai lausumaan runoja tilaisuuksiin. Samaan aikaan hänelle on kuitenkin tärkeää tehdä työtä, jolla on vaikutusta turvallisuuteen. Suomessa hän työskenteleekin järjestyksenvalvojien kouluttamisen parissa.

”Moni kuvittelee, että miinojen tai turvallisuuden kanssa työskentelevät ihmiset olisivat kovia tyyppejä, joissa ei olisi mitään pehmeää. Taiteellinen luominen nähdään usein aika herkkänä asiana.”

Runoutta ja räjähteitä

Kuunvaara on aina ollut monipuolinen ja päämäärätietoinen. Runous on tullut hänen elämäänsä ala-asteella, ja armeijastakin hän kiinnostui jo lapsena. Kipinä syttyi, kun hän näki televisiossa varusnaisen haastattelun. Naisen kasvoilta hehkui ylpeys siitä, että hän oli suorittamassa asepalvelusta.

”Katsoin sitä kahdeksanvuotiaana ja mietin, että hänellä on jotain sellaista mitä minä haluan.”

Täysi-ikäistyttyään Kuunvaara hakikin armeijaan. Siellä häntä kiinnostivat erityisesti räjähteet. Lisäksi hän halusi oppia ymmärtämään, miksi jotkut päätyvät terroritekoihin. Hän hakeutui pioneerijoukkoihin ja päätyi miinanraivaajien komppaniaan.

Sitten Ukrainan sota syttyi. Kuunvaara alkoi miettiä, millaista olisi itse kouluttaa siellä. Hänen nykyinen yrityskumppaninsa Antti Rytivaara tarttui ajatukseen, ja niin kaksikko päätyi kouluttamaan miinanraivaajia Ukrainaan. He ovat itsekin tehneet raivaustyötä siellä.

Naisena miesvaltaisella alalla

Miinanraivaajan työssä Kuunvaara kertoo kohdanneensa jonkin verran vähättelyä sukupuolensa takia. Vähätteleviä kysymyksiä tulee erityisesti sellaisten yritysten taholta, jotka tekevät liiketoimintaa miinanraivauksen parissa. Hän antaa esimerkin kysymyksestä:

”Voisit olla tosi varteenotettava yhteistyökumppani, mutta teillä on keski-ikää lähestyvä mies ja sitten sinä, joka alat olla lastentekoiässä. Niin että mikä teidän todellinen kykynne tähän liiketoimintaan on?”

Kuunvaara kertoo kysymykseen tulleen sellaisen yrityksen edustajalta, jonka kanssa oli ajateltu yhteistyötä.

Kuunvaaraa ärsyttää näissä kysymyksissä eniten se, että kysyjä ei ymmärrä hänen haluaan keskittyä ensisijaisesti uraansa. Hän kokee, että usein hänet nähdään ensin naisena ja vasta sitten miinanraivaajana.

”Haluaisin sanoa, että siihen tottuu, mutta en minä ole tottunut.”

Paluu konfliktialueelta tavalliseen arkeen ei ole helppoa

Kuunvaara oli viimeksi Ukrainassa lokakuussa 2025 ja tarkoitus on lähteä sinne uudelleen lähiaikoina. Vaikka vaara jää taakse, niin Suomeen palaaminen ei ole helppoa. Kuunvaara kertoo, että ensimmäinen viikko on vaikein. Mieli ei kykene käsittelemään konfliktialueen tapahtumia reaaliajassa. Hän toteaa, ettei Ukrainassa aina edes muista mitä eilen tapahtui tai mitä söi aamupalaksi. Yksityiskohdat alkavat palailla mieleen vasta silloin kun on jälleen turvallisessa ympäristössä. Kuunvaara kokee, että aiemmin elämässä käyty psykoterapia auttaa palautumaan normaaliin arkirytmiin. Joskus hän joutuu muistuttamaan itseään siitä, että on Suomessa ja turvassa.

Alkutalvella hän saattoi herätä yöllä siihen, että peltikatolta tippui märkää lunta, joka kuulosti aivan lentopommilta.

”Jouduin muistuttamaan itseäni, että olen Suomessa eikä se voinut olla lentopommi. Se oli lunta, joka tippui katolta.”

Niissä tilanteissa Kuunvaara havainnoi tietoisesti ympäristöään ja nimesi asioita, joita hän näki tai kuuli. Tämä auttoi hallitsemaan hankalia ajatuksia ja tunteita.

Myös omien tunteiden hyväksyminen on tärkeä osa palautumista. Itseään ei pidä syyllistää vaikeistakaan tuntemuksista.

”Pahinta on se, jos ajattelee, että minusta ei saisi tuntua tältä, koska olen kotona turvassa Suomessa”, hän toteaa.

Keho tiedä olevansa turvassa, vaan tarvitsee aikaa ja tilaa sopeutua.

Myös runous ja kirjoittaminen ylipäätään auttaa purkamaan ajatuksia.

”On tärkeintä kirjoittaa asioista, joita on kaikkein vaikeinta sanoittaa.”

Runous on hyvä tapa käsitellä sotaa

Jos Kuunvaaralta kysyy, niin hänen mielestään runouden ja sodan yhdistäminen toimii hyvin. Hänen runonsa kertovatkin usein Ukrainasta. Joskus runot ovat abstrakteja ja joskus konkreettisempia. Niitä voi lukea Kuunvaaran verkkosivuilta.

”Onhan aikaisemmistakin sodista kirjoitettu runoja.”

Taiteen kautta on aina käsitelty tunteita, niin kauniita kuin julmia tai surullisiakin. Runous on yksi taiteen muoto. Se on hyvä ilmaisutapa sellaisille tunteille, joita voi muuten olla vaikea tuoda esiin.

Minä seison heidän edessään,

en voi näyttää, että minäkin pelkään

Kadulta revityt miehet, 

pelkäävät aina enemmän.

Mulla on yksi tehtävä,

Kouluttaa, miten selvitä hengissä

Edes yksi päivä pidempään

Rintamalla, miinojen keskellä

Ihmisenä, joka ei edes haluaisi olla läsnä

Ihmisenä, joka ei edes haluaisi olla tässä…

Mun ei tarvitse tänään esittää, 

Vahvempaa tai oikeastaan yhtään mitään

Katkelma runosta Kadulta revityt miehet / Aria Kuunvaara