"Minun on pakko olla vahva, kun mitään muuta ei ole tehtävissä”

Tutka syventyy -sarjassa toimittaja keskittyy yhteen aiheeseen kolmesta eri näkökulmasta.

“Joka päivä pelkään sitä, että äiti soittaa ja sanoo, että joku on kuollut”, kertoo Melina Esmaelzadeh.  

Esmaelzadeh, 25, on syntynyt Suomessa, mutta hänen molemmat vanhempansa ovat kotoisin Iranista. Suurin osa hänen sukulaisistaan asuu Iranissa äitiä ja siskon perhettä lukuun ottamatta.  

“Minusta tuntuu, että kaikki iranilaiset, jotka ovat pois Iranista, tuntevat avutonta oloa ja kärsimystä. Tuntuu siltä, kuin olisi kiinni sidottuna ja pistettynä katsomaan, kun oma perhe kärsii”, Esmaelzadeh kuvailee.  

Mielenosoitukset Iranissa olivat laajimmillaan tammikuun puolivälissä. Nyt protestien määrä on vähentynyt, koska Iranin hallinto on vastannut niihin pidättämällä ja tappamalla tuhansia ihmisiä. Kukaan Esmaelzadehin läheisistä ei ole menehtynyt mielenosoituksissa, mutta hänen tätinsä joutui pidätetyksi.  

“Hänet otettiin kiinni ja häntä kidutettiin vankilassa”, Esmaelzadeh kertoo. 

Tutkan tiedot sukulaisten kokemuksista perustuvat Esmaelzadehin kertomaan. Myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty on nostanut esiin Iranin hallinnon tekemiä ihmisoikeusloukkauksia.

Esmaelzadehin täti vapautettiin, mutta kokemus vankilassa oli järkyttävä. Silmittömän väkivallan lisäksi naisiin kohdistuu seksuaalista väkivaltaa, jota myös Esmaelzadehin täti joutui todistamaan.  

“Hän on ollut siitä asti mykkänä ja pois tolaltaan.” 

Töissä ja opiskellessa Esmaelzadehin ajatukset harhailevat sekä tulevien kesähäiden suunnittelu tuntuu vaikealta, kun huoli omasta perheestä ja äidin jaksamisesta vievät voimia. Olo on levoton ja surullinen.  

“Olen huomannut omassa jaksamisessani sen, että energiatasot ovat ihan nollissa. Välillä olen töissäkin miettinyt, mitä ihmettä teen täällä, kun minun perheeni kärsii. Kyse on elämästä ja kuolemasta heille, ja minä olen täällä toisella puolella.” 

Kihlatun tuki ja myötäeläminen ovat auttaneet jaksamaan arjessa.  

“Minun on pakko olla vahva, kun mitään muuta ei ole tehtävissä. En voi olla elämättä, vaikka minun kansani ei elä”, Esmaelzadeh huokaa.  

En välttämättä enää koskaan näe perhettäni

Esmaelzadeh on ottanut kantaa Iranin tilanteeseen jakamalla sosiaalisessa mediassa aiheeseen liittyvää sisältöä.  

“Joudun elämään senkin tiedon kanssa, että en tule enää ikinä näkemään perhettäni, jos tilanne ei tästä muutu. Olen ottanut kantaa niin vahvasti tähän Iranin tilanteeseen, etten välttämättä voi enää ikinä mennä Iraniin.” 

Iranin nykyinen hallinto suhtautuu vakavasti kriittiseen poliittiseen toimintaan. Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan Iranin turvallisuusjoukkojen toiminta ja laintulkinta saattavat olla arvaamattomia.  

Esmaelzadeh on lapsuudessaan vieraillut Iranissa sukulaistensa luona.  

“Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, että hän on pienenä vienyt minut Iraniin. Kun sain olla minun serkkujeni kanssa, minulla oli sellainen olo, että olen kotona”, hän hymyilee. 

Viimeaikaiset tapahtumat Iranissa sekä rasismikohut Suomessa, ovat saaneet Esmaelzadehin pohtimaan omaa identiteettiään.  

“En osannut pienenä yhtään ajatella, mihin minä kuulun, koska ei ole tullut sellaisia vastoinkäymisiä, joita ehkä vanhempana on tullut. Olen alkanut kyseenalaistamaan, mihin haluan edes kuulua.” 

Meidän pitäisi olla inhimillisempiä toisiamme kohtaan

“En ole saanut Suomelta sitä reaktiota, että vitsi tämä on iso juttu. Jos täällä kaikki ovat hiljaa, silloin minäkin hiljennän omat tunteeni. Mitä turhaan huutaa, kun kukaan ei tarjoa kättä”, Esmaelzadeh sanoo vakavana.  

Iranin tilanteesta ja hallinnon tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista on hyvin rajallinen määrä tietoa saatavilla. Sen lisäksi, että hallinto sulki kansalaisten yhteydet, kaunistelee se turvallisuusjoukkojen toimintaa. Esmaelzadeh uskoo, että suomalaisten myötätunnon puute johtuukin tietämättömyydestä. Hän kuitenkin kehottaa jokaista tekemään tiedonhakua myös omatoimisesti.  

“Ehkä meidän pitäisi enemmän avartaa näkemystämme. Ei sillä ole väliä, onko kyseessä suomalainen vai iranilainen, me kaikki olemme ihmisiä. Meidän pitäisi olla enemmän inhimillisiä toisiamme kohtaan”, hän sanoo.

“Tässä ei ole kyse enää vain minun perheestäni. Kyse on siitä, että syyttömät ihmiset kärsivät.” 

Tämä on toinen osa Iranin tilannetta käsittelevästä juttusarjasta. Seuraavassa osassa keskitytään siihen, onko poliittinen vallankumous mahdollinen tänä päivänä ja mitä se vaatii.