Blokkimörkö on jokaisen kirjoittajan painajainen - tässä vinkit sen nujertamiseen

Kirjailija Ami Surakka kokee kirjailijan blokkia jatkuvasti. Hän jakaa blokin syyt teknisiin ja henkisiin. Ongelma voi siis olla joko tekstissä tai kirjoittajassa. Jos teksti on tylsä hitautensa vuoksi, sen sujuvoittaminen voi olla hyvä keino päästä eteenpäin.

Yksi Surakan ratkaisuista on suunnittelu ja kysymysten laatiminen: ”Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Tyhjän paperin pelko voi myös olla oire siitä, että ajatukset vaativat vielä kypsyttelyä, oli se sitten taustamateriaalin lukemista tai tekstin rakenteiden suunnittelua.”

Jos liika suunnittelu vie kirjoittamishalut, itselleen voi myös laatia kysymyksiä, joihin haluaa löytää vastaukset. Työn jakaminen pienempiin osiin voi myös auttaa.

Ota etäisyyttä

Joskus alitajunnassa kummittelee kuitenkin kritiikki ja epäonnistumisen pelko. Tällöin ystäville tai puolisolle puhuminen voi olla ratkaisu. ”Ongelmasta puhuminen auttaa kirjoittajaa sanoittamaan sen ja sitä kautta löytämään blokin perimmäisen syyn”, Surakka kertoo. Aiheesta keskustelu, neuvojen jakaminen sekä erilaiset harjoitukset voivat auttaa pitkälle. On  myös täysin hyväksyttävää poistua tekstin ääreltä muutamaksi päiväksi ja tehdä jotain aivan muuta. Surakka nimittääkin etäisyyttä arvokkaaksi diagnoosityökaluksi.

Kirjoita ilman tuomiota

Tyhjän paperin pelkoa ei mainita opetussuunnitelmassa, saati oppikirjoissa. Sotkamon lukion äidinkielen opettaja Hanna Ekman kuitenkin käsittelee aihetta kursseillaan. ”Aihetta kannattaa käsitellä koulussa, koska tyhjän paperin pelko tai ainakin jonkinlainen aloittamisen vaikeus on yleistä monella kirjoittajalla”, hän toteaa.

Tärkeimpänä keinona pelon nujertamiseen Ekman mainitsee kirjoittamisen: ”Tärkeintä on ryhtyä kirjoittamaan. Voi vaikka piirtää kukkasia tai kirjoittaa päiväkirjaa – kunhan jotain ilmestyy paperille. Silloin sinne uskaltaa helpommin kirjoittaa oikeaakin asiaa.”

Surakka neuvoo kirjoittamaan päivittäin aamusivuja: ”Kirjoita käsin paperille tasan kolme sivua täysin estottomasti, ilman tuomiota siitä, kuinka hyvää tai huonoa teksti on. Kun näin on päässyt kirjoittamisessa vauhtiin, muihin teksteihin tarttuminen on helpompaa.”

Kohtaa pelkosi

Todellisuudessa blokkimörkö täytyy vain kohdata ja ottaa kokemus oppimisena. Ekman kertoo, ettei tyhjää paperia tai näyttöä kannata jäädä tuijottamaan: ”Kun työhön käy edes jostain kulmasta käsiksi, ajattelukin alkaa toimia.”

Surakan kolmas vinkki on huolehtia siitä, ettei sivu ole koskaan tyhjä. ”On kirjoittajia, jotka päivän päätteeksi jättävät lauseen tarkoituksella kesken, koska pääsevät silloin seuraavana aamuna heti kiinni tekstiin. Itse käytän paljon ranskalaisia viivoja, eli puran ajatukseni paperille tai erillisiin muistiinpanoihin. Metodeja on monia ja kokeilu on hyväksi”, hän toteaa.

”Kun blokin on selättänyt riittävän monta kertaa, oppii vähitellen varmuutta, että blokki menee tälläkin kertaa ohi”, Surakka lohduttaa. Kirjailija muistuttaa myös, ettei tekstistä etäisyyden ottamisesta tule potea syyllisyyttä – itselleen on annettava aikaa ja anteeksi.