Tyttö selaa Spotifyta kuulokkeet päässä.

Kulttuuri

Keskustelu striimattavan musiikin korvauksista on monen tekijän summa

Niilo Helminen

Teoston lisensoinnin päällikkö ei usko, että uusiin korvausmalleihin ollaan siirtymässä ainakaan hetkeen.

Kysymys striimattavan musiikin riittävästä ja oikeudenmukaisesta korvauksesta musiikin esittäjille on puhuttanut pitkään. Viimeisimpänä suunsa avasi Nightwishista eronnut Marco Hietala, joka kritisoi suoratoistopalveluiden toimintaa tiedotteessaan.

Tällä hetkellä korvauksiin sovelletaan yleisesti pro rata -tilitysmallia. Esimerkiksi Spotifyn kohdalla käyttäjien kuukausimaksut kerätään kokonaispottiin, joka jaetaan artistien, musiikintekijöiden, kustantajien ja levy-yhtiön kesken. Malli suosii erityisesti artisteja, joiden striimiluvut ovat korkeat. Käytännössä yksittäinen striimi ja siitä saatava korvaus riippuu siitä, miten suosittu kappale on verrattuna muuhun palvelun musiikkiin. Karkeasti sanottuna: vaikka maksullisen version käyttäjä kuuntelisi keskimäärin 100 000 striimausta saavaa kansanmusiikkiyhtyettä, korvaukset olisivat pieniä ja kuunteluista hyötyisi enemmän esimerkiksi JVG tai Behm.

Uudenlaisia malleja ja niiden toimivuutta tutkitaan paraikaa. Teoston lisensoinnin päällikkö Markus Kaarto sanoo, että myös pro rata -malli vaatii päivitettyä selvitystä. Pro rata -malli suosii niitä musiikin oikeudenhaltijoita, joiden musiikkia kuunnellaan eniten.

“[Analyysit] joita teimme Anssi Kelan kanssa, joissa analysoitiin ‘per striimi’ -tuloja, ovat jo aika vanhoja.  Olemme tekemässä parhaillaan uusia analyysejä. Kun musiikin käyttö on lisääntynyt huomattavasti Spotifyssa, tarkoittaa se sitä että ‘per striimi’ -hinta laskee”. 

Kaarto mainitsee, että asian tutkiminen on jokseenkin haastavaa. Tällä hetkellä aiheen tiimoilta on tekeillä pohjoismainen tutkimus, joka koronan takia on jonkin verran viivästynyt. Selkeitä vaikuttavia tekijöitä korvausten määrään on kuitenkin mahdollista löytää.

“Sillä on huomattava merkitys, onko kyseessä musiikkipalvelun premium-käyttäjä vai ilmaiskäyttäjä. Näiden välisen tulon ero on noin kymmenenkertainen. Mutta myös hyvin monet muut asiat vaikuttavat siihen, mikä on yksittäisen musiikintekijän saama korvaus”, Kaarto sanoo.

Monta vähän striimaavaa bändiä muodostaa hyvän lisätulon

Koska korvauksen määrä on sidoksissa menestyksellisiin tekijöihin, voi ajatella myös tiettyjen genrejen olevan paremmassa asemassa kuin toisten. Suomen Spotifyn Top 50:ssä on tällä hetkellä yksi selkeästi rockgenreen sulautuva kappale, Blind Channelin UMK-ehdokas Dark side. Muuten kyseinen genre ei listoilla näy. Monissa bändeissä, muun muassa Rotten Sound- ja Sars-yhtyeissä vaikuttava muusikko Keijo Niinimaa harmittelee algoritmien epätasa-arvoisuutta, mutta näkee korvauskeskustelussa myös kolikon kääntöpuolen.

“Kun on monta vähän striimaavaa bändiä, niin niistä yhteenlaskettuna voisi tulla joskus tulevaisuudessa mukava pikku lisätulo, jolla pystyy vähän rennommin käymään ruokakaupassa.”

Hän kuitenkin korostaa, että esimerkiksi striimattavan materiaalin ja yhtyeen jäsenten määrällä on väliä, kun puhutaan korvauksista ja niiden suuruudesta. Rotten Soundin striimikorvaukset menevät vanhojen levy-yhtiöiden kautta ja osittain myös vanhoille jäsenille, koska bändin jäsenet ovat vaihtuneet.

“Prosentuaalisesti siivu bändin jäsenille ei ole niin iso kuin vaikka Goatburner-duossa, jossa olen kahdestaan. Sama juttu keikkailussa: kun tulee satanen niin se on viisikymppiä per lärvi, eikä kaksikymppiä per lärvi. Se ei ole kuitenkaan ollut syy perustaa duoa”, Niinimaa sanoo.

Ratkaistaanko user centric -mallilla korvauskeskustelu?

Polaris Music Hub, jonka osana Teosto toimii, tutkii parhaillaan mahdollisuuksia niin sanotun “user centric” -mallin toimivuudelle. Tässä mallissa kuuntelijan kuukausimaksu jakaantuisi niille kappaleille, joita hän itse kuuntelee. Kansanmusiikkiyhtye saisi korvauksensa suoremmin. Malliin siirtyminen olisi kuitenkin monen tekijän summa.

“Kun Spotify tuli, tekijänoikeudet Suomessa menivät niin, että levy-yhtiöt lisensoivat äänitallenteen masterioikeudet ja Teosto lisensoi käytön Suomessa. Nykyisin kaikki on mennyt suoralisensoitiin, mikä tarkoittaa sitä, että Suomessakin olevasta musiikin käytöstä tekijänoikeuden osuus menee kymmenille eri toimijoille, jotka tekevät lisensointia maailmanlaajuisesti”, Kaarto sanoo. 

Kaarto uskookin, että malliin kokonaan siirtymisen sijaan todennäköisempää on, että esimerkiksi Spotifylle tulisi uusia kilpailijoita, jotka määrittelisivät korvauskäytäntöjä eri tavalla.

“Valitettavasti en pysty näkemään, että lähivuosina joku jättimäinen palvelu, kuten Spotify tai Apple yhtäkkiä siirtyisi user centriciin”.

Niinimaa toivoo, että keskustelu striimausten korvauksista jatkuu, mutta sanoo kuitenkin, että eteenpäin on tultu. Striimaukset voi kääntää lopulta artistin uran kannalta voitoksi.

“Olen monesti ajatellut, että levyt ovat tekosyy mennä samoihin kaupunkeihin soittamaan uudestaan. Siinä mielessä koen striimauksen promootion välineeksi samalla tavalla kuin vaikka haastattelun”, Niinimaa sanoo.

Lähteet: Teosto, Spotify Suomi

Artikkeli on osa Musa-alan valta ja vastuu -nimistä juttusarjaa. Seuraavassa sarjan osassa käsitellään representaatiota.