Kulttuuri
Korona koettelee teatterialan työntekijöitä
Työyhteisön vertaistuen merkitys kasvaa poikkeusaikana ja työkaveria kannattaa kiittää jaksamisesta.
Teatterit ovat olleet kriisissä viime keväänä alkaneesta koronapandemiasta asti. Siitä lähtien myös työntekijöiden työhyvinvointi ja luovuus ovat olleet koetuksella. Vaikka teatterit ovat nyt auki tietyin koronarajoituksin, epävarmuus kuormittaa työntekijöitä. Viime kevät jätti pelon siitä, että työt voivat mennä alta nopeallakin aikataululla, kertoo Tampereen teatterin näyttelijä Pia Piltz.
”Tänä syksynä elää välitilassa, jossa kukaan ei tiedä, mihin suuntaan tilanne etenee. Koko ajan on vaara, että tulee uusi rajoitus, joka on kuolinisku teattereille”, Piltz kertoo.
Työyhteisön tuen merkitys on kasvanut pandemian aikana.
”Kriisi on kaikkien yhteinen kriisi ja se, että kollegoiden kanssa pystyy juttelemaan aiheesta, on aivan kaikki kaikessa. Tietysti tilanne on eri kiinnitetyillä näyttelijöillä ja freelance-näyttelijöillä. Kiinnitettynä näyttelijänä pelkään taloudellisen tilanteeni lisäksi erityisesti sitä, mitä omalle teatterilleni tapahtuu”, Piltz kertoo.
Poikkeusaika korostaa armollisuuden tärkeyttä
Terveystalon vastaava psykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen sanoo, että kriisissä on tärkeää pyrkiä luomaan turvaa ja toivoa, mutta on ymmärrettävä myös tilanteen aiheuttamat vaikeat tunteet. Heiskanen kehottaa olemaan armollinen itselleen ja kollegoilleen.
”Kun tehdään poikkeuksellisissa olosuhteissa töitä, hätä ja stressi voivat purkautua myös kiukkuna ja käytöksenä, joka ei tue selviytymistä. Tästä on hyvä olla tietoinen. Koska työelämässä joudutaan nyt sumplimaan karanteenien, äkillisten peruutusten ja kaiken muun ylimääräisen kanssa, kannattaa hyvin tehdystä työstä ja jaksamisesta poikkeusoloissa kiittää työkaveria”, Heiskanen sanoo.
Teatterialalla tarvitaan luovuutta ja Heiskanen kertoo, että ihminen tarvitsee riittävästi psykologista turvallisuutta voidakseen olla tuottelias ja luova. Myös Piltz on huomannut, että huoli omasta tilanteesta on aiheuttanut sen, ettei olo ole niin luova.
”Meillä oli meneillään Eikä yksikään pelastunut -näytelmän harjoituskausi, kun tilanne iski ensimmäisen kerran viime keväänä. Luovuus on ollut koetuksella. Koronan aiheuttama painostava ilmapiiri vaikutti paljon siihen, millaista oli harjoitella näytelmää. Turvavälejä oli pakko pitää eikä rekvisiittaan saanut koskea ollenkaan”.
Yksi haaste luovuudelle on myös se, että koronarajoitusten takia teatterin yleisömäärää on rajoitettu ja katsojille on annettu maskisuositus. Iso osa teatteria on vuorovaikutus katsojien kanssa, ja nyt katsojista näkyy esiintyjälle vain silmät.
”Yleisön maskin käyttö vaikuttaa etenkin komediaa tehdessä, sillä se on niin vuorovaikutteista. Kun näkee yleisössä pelkkiä maskeja, on vaikea lukea yleisön olotilaa ja yleisön reagointi on maskien kanssa varovaisempaa”, Piltz sanoo.
Tuoreimmat
-
Tutka Podcast: Some-maailma ja lemmikkivideot
-
Turun uudet ulkokuntosalit tarjoavat ilmaisen liikuntavaihtoehdon
-
Tutka Podcast: TikTokissa leviää rasistisia viestejä amharan kielellä koodattuna – selvitimme, mistä on kyse
-
Hallituksen esittämä työttömyyssääntö huolettaa kansainvälistä opiskelijaa – monen työllistymistä jarruttaa kielitaidon puute
-
Tutka Podcast: Eroon doomscrollauksesta
-
Revive Podcast: Art that makes you stop and wander
-
Biologinen museo tuo Suomen luonnon asiakkaiden ulottuville
-
Musiikin tekeminen on muuttunut kisailuksi 10 sekunnin introista
-
Turkulainen sarjakuva menestyy myös maailmalla
-
Turun kaupunki suojelee harvinaista perhoslajia