Metallinetsijä kulkee rannalla etsimen kanssa

Kulttuuri

Metallinetsijä etsii löytääkseen

Salla Nurminen

Löydöt voivat olla mitä tahansa roskista muinaisesineisiin.

Museoviraston näkökulmasta suomalaiset ovat aktiivisia metallinetsijöitä, sillä löytöjä tehdään paljon. Museoviraston amanuenssin, arkeologi Ville Rohiolan mukaan vuonna 2020 esinelöytöjä ilmoitettiin ennätysmäärä, yli 6000. Tähän vaikutti paitsi koronapandemia, jonka myötä ihmisillä oli normaalia enemmän vapaa-aikaa, myös eteläisen Suomen leuto talvi, joka mahdollisti etsimisen lähes vuoden ympäri.

Ville Rohiola
Kuva: Museovirasto

Suurin osa Museovirastolle ilmoitetuista löydöistä on muinaisesineitä 1600-1800-luvuilta, mutta paljon ilmoitetaan myös rautakautisia ja keskiaikaisia löytöjä. Esihistorialliset ja keskiaikaiset löydöt liitetään osaksi Kansallismuseon kokoelmia, mutta tätä nuorempia löytöjä kokoelmassa saattaa jo olla kattava otanta. Tällöin pelkkä ilmoitus riittää ja ilmoittaja voi pitää esineen itse.

Metallinetsijät ilmoittavat tekemänsä löydöt Museovirastolle sähköisen Ilppari-palvelun kautta. Palvelu on ollut käytössä vuodesta 2019, ja sitä kehitetään edelleen entistä helppokäyttöisemmäksi. Ilpparin kautta on tehty jo noin 7300 ilmoitusta, jotka ovat sisältäneet 11 500 löydön tiedot. Suomen Metallinetsijät ry:n puheenjohtaja Jaakko Aarniveräjä on tyytyväinen Ilppariin, sillä entinen systeemi oli Ilpparia monimutkaisempi.

Jaakko Aarniveräjä
Kuva: Marja Aarniveräjä

Vaikka löydöistä ilmoittaminen on tehty helpoksi, arkeologi Rohiolan arvion mukaan osa metallinetsijäharrastajien tekemistä löydöistä jää silti lopulta ilmoittamatta. 

“Meillä ei tietenkään ole tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon tätä tapahtuu, mutta varmasti tällaisia tapauksia on”, Rohiola sanoo. 

Metallinetsijöiden löydöt lisäävät tietoa historiasta 

Sekä Aarniveräjä että Rohiola pitävät tärkeänä, että metallinetsijäharrastajat muistaisivat vastuunsa ja ottaisivat tarkasti selvää harrastuksen pelisäännöistä, kuten siitä, millä alueilla saa kaivaa ja miten löytöjä tulee käsitellä. Rohiola toivoo myös, että harrastajat dokumentoisivat löytöpaikat mahdollisimman tarkasti. 

Kun metallinetsijäharrastajat kartuttavat arkeologisia kokoelmia löydöillään, he samalla tekevät yhdenlaista yhteistyötä ammattilaisten kanssa. 

“Harrastajien tekemien löytöjen pohjalta voidaan tuottaa uutta tutkimustietoa, jota sitten jaetaan eteenpäin paitsi tutkijayhteisölle myös harrastajille”, Rohiola selittää.  

“Pitää myös muistaa, että harrastajien tekemät löydöt rikastuttavat kuvaa historiastamme”, Rohiola sanoo.

Turkulainen metallinetsijä Jesse Mäenpää löysi Kaarinan Hovirinnan uimarannalta korvakorun.
Kuva: Salla Nurminen