Sanna Lehtimäki suoratoistaa elämäänsä nettiin

“Helou, helou ihmiset! Mitä kuuluu?”

23-vuotias Sanna Lehtimäki avaa ruutuun webkameransa kuvan ja hymyilee. Hän on juuri aloittanut livestriimin kymmenille katsojille kodistaan Oulusta. Tässä maailmassa hänet tunnetaan paremmin nimimerkillä astrosoturi.

Livestriimaus, eli tutummin vain striimaus, tarkoittaa tässä tapauksessa reaaliaikaista pelaamisen suoratoistamista nettiin. Striimien katsominen on verrattavissa esimerkiksi Youtube-videoiden katsomiseen, mutta videokuva tapahtuu suorana.

Katsojilla on mahdollisuus kommunikoida striimaajan kanssa chat-keskustelussa. Katsojat voivat kysyä kysymyksiä, auttaa pelissä, osallistua keskusteluun tai pyytää toivekappaleita soittolistalle.

Tällä hetkellä Lehtimäki on töissä hiihtokeskus Iso-Syötteellä, josta hän striimaa jokapäiväistä elämäänsä. Normaalisti hän pelaa striimissään aktiivisesti Apex Legendsiä, Valorantia ja Counter-Strike: Global Offensivea. Myös erilaiset tasohyppelyt ja avoimen maailman seikkailut ovat tärkeässä roolissa.

Pelaaminen on ollut tärkeä harrastus lapsesta saakka

Videopelejä Lehtimäki on pelannut niin kauan kuin muistaa. Hänen varhaisin pelimuistonsa liittyy edesmenneeseen äitiin.

“Olen ollut tosi pieni, sellainen reippaasti alle viisivuotias. Olen katsonut, kun äiti on pelannut Nintendo 64 -konsolilla ja minä olen pelannut hänen kanssaan. Olen myös ihan itse saanut kokeilla.”

Pikku-Sannan perheellä oli neljä Nintendo-peliä, joista ehdottomiksi suosikeiksi muodostuivat klassikot Donkey Kong 64 ja Banjo-Tooie. Suosikkipelit aloitettiin aina alusta, ja niitä pelattiin vuosia ja vuosia uudestaan.

Yläasteella Sanna löysi lopulta tietokonepelit hauskan sattuman kautta. Hän oli matkustamassa kotipaikkakunnallaan Kärsämäellä bussissa koulusta kotiin ja kuunteli, kuinka tutut pojat puhuivat jostain pelistä.

“Kun pääsin kotiin myöhemmin sinä päivänä, googletin ihan hakuammunnalla jotain niitä juttuja mitä olin kuullut. Ja sieltä mä löysin League of Legendsin. Latasin sen koneelle ja menin pelaamaan sitä ihan vain sen takia, että olin kuunnellut niiden poikien keskustelua ja jotenkin vaan innostunut siitä.”

“Mulla ei ollut mitään hajua mitä tein siinä, kun asensin sen pelin. Muistan, että siinä oli se tutoriaali ja vain vaeltelin siellä. Yritin tyyliin mennä puhumaan viholliselle ja se oli huono idea”, Lehtimäki naurahtaa, ”Mutta siitä se sitten lähti!”

Striimaaminen tuntui heti omalta jutulta

Varhaisteini-iässä Lehtimäki haaveili pelivideoiden tekemisestä Youtubeen. Hän ei kuitenkaan tiennyt miten niitä tehdään, joten se jäi lopulta pelkäksi haaveeksi.

“Myöhemmin kun tutustuin striimaamiseen, se vaikutti niin paljon enemmän minun jutultani. Jonkinlainen mielenkiinto oli sitä kohtaan aina.”

Ihan ensimmäisen kerran Lehtimäki kokeili striimaamista vuonna 2016 silloisen poikaystävänsä kanssa. Tällöin se jäi kuitenkin vain muutamaksi kerraksi. Virallisesti hän aloitti yksin striimaamaan hieman reilu vuosi sitten.

“Ensimmäisessä striimissä mä vedin sellaisen 24:n tunnin haasteen, jossa juoksin Minecraftissa koko ajan suoraan eteenpäin. En nostanut sormea W-näppäimen päältä. Se oli semmoinen älytön haaste, mikä oli mun mielestä hauska tehdä.”

Lehtimäki striimaa Twitch-alustalle, joka on perustettu vuonna 2011 Yhdysvalloissa. Twitch on yksi suosituimmista striimaamiseen tarkoitetuista nettisivuistoista. Sillä oli vuonna 2018 kuukausittain yli 2,2 miljoonaa suoratoistajaa ja 15 miljoonaa päivittäistä katsojaa.

Lehtimäki jatkoi säännöllistä striimaamista, sillä siinä saa esiintyä, jakaa omaa hauskanpitoa muille ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa,

“Moni on luullut, että se on pornon kuvaamista”

Lehtimäen ystävät ja perhe ovat suhtautuneet uuteen harrastukseen hyvin. Kaikki ovat hyvin kiinnostuneita ja kyselevät paljon asiasta. Pikkuveli ja pikkuserkut jopa katsovat striimejä itse.

“Se on vähän huolestuttavaa, koska he ovat niin paljon nuorempia kuin minä. Stressaan, että minkälaisia huonoja vaikutelmia annan niille poloisille”, naurahtaa Lehtimäki.

Lehtimäen vanhat ystävät ja tutut kotipaikkakunnalta ovat myös tulleet livestriimiin tervehtimään. On ollut mukava huomata, miten matalalla kynnyksellä on chat-keskustelun kautta voinut ottaa yhteyttä.

Uudetkin tuttavuudet suhtautuvat harrastukseen pääsääntöisesti hyvin. Suurin osa ei aluksi välttämättä tiedä mitä striimaaminen käytännössä tarkoittaa, joten Lehtimäki on joutunut selittämään sen auki.

“Aika monella on tosi väärä mielikuva striimaamisesta. Moni on luullut, että se on jotain pornon kuvaamista. Suurin osa on kuitenkin edes vähän ollut kärryillä.”

Hulluja haasteita ja kannustusta

Lehtimäen mielestä parasta striimaamisessa on se, miten sitä kautta on löytynyt uusia ystäviä ja tuttavuuksia. Harrastus on myös kohottanut itsetuntoa ja antanut uudenlaisen mahdollisuuden toteuttaa itseään.

“Striimaaminen on vaikuttanut myös omaan minäkuvaan ja itsetunnon kehitykseen. Sillä on ollut todella pitkälle kantanut vaikutus”, kertoo Lehtimäki.

Parhaita muistoja kuluneelta vuodelta ovat olleet kaikki erilaiset haasteet, joita Lehtimäki on toteuttanut striimeissä. Hän on esimerkiksi suorittanut 10 000 kalorin haasteen, jossa on nimensä mukaisesti tavoitteena syödä 10 000 kaloria vuorokauden aikana. Striimien aikana katsojat kannustavat ja eläytyvät chatissa siihen, mitä striimaaja tekee.

“Myös sellaisia yksittäisiä pieniä, koomisia hetkiä on ollut todella paljon. Niitä on kiva muistella.”

Huonoimmaksi puoleksi striimaamisessa Lehtimäki nimeää suorituspaineet.

“Se on kyllä ihan mun oma syy, että luon siitä paineita. Välillä on sellainen olo, että pitäisi striimata vaikka ei millään ehtisi tai jaksaisi. Silloin tuntuu siltä, että pettäisi oman katsojakunnan, vaikka se on vain harrastus, eikä noin pitäisi tuntea.”

Myös häirintä on ollut jonkin verran läsnä harrastuksessa. Lehtimäki on saanut osansa epämiellyttäviä kuvista ja viesteistä. Katsojat eivät välttämättä ymmärrä henkilökohtaisia rajoja, ja se ahdistaa.

Häirintää enemmän peleissä kuin striimeissä

Vaikka häirintä on pelikulttuurissa yleinen ongelma, Lehtimäen striimeissä on kuitenkin lähes aina positiivinen tunnelma. Häiritsevät kommentit kitketään nopeasti pois, kiitos lähetyksen chat-moderaattorien. Striimissä ei ole myöskään koskaan tapahtunut mitään muutamaa kommenttia pahempaa.

“Häirintää ei tapahdu läheskään joka striimissä. Eikä edes viikoittain. Paljon useammin häirintää on pelien puolella, ainakin omalla kohdallani.”

Häirintä peleissä on vaikuttanut negatiivisesti Lehtimäen pelaamiseen. Hänellä on suuri kynnys puhua pelin puhekanavilla, koska pelkää, että saa osakseen haukkumista tai muuta ei-toivottua huomiota. Osa pelaajista saattaa esimerkiksi tahallaan trollata eli pilata muiden mahdollisuudet voittaa, vain koska tiimissä on nainen.

“Vaikka vastaanotto voi olla ja todennäköisesti onkin normaali, minulla on niin paljon huonoja kokemuksia, että kynnys puhua on kasvanut todella isoksi”, toteaa Lehtimäki.

Muutama vuosi sitten jopa Lehtimäen vanha pelikaveri alkoi pakkomielteisesti lähettämään ahdistavia viestejä hänelle.

“Hän onki selville isäni puhelinnumeron ja sen missä asun. En ihan tarkalleen muista, että minkälaisia viestejä hän laittoi, muistan vaan, että ne oli tosi ahdistavia ja huolestuttavia sisällöltään. Mietin, että löydänköhän itseni jonain päivänä jonkun tuntemattoman jampan kellarista. Ne oli sen tyylisiä viestejä.”

“Naisena sinun ei uskota saavuttaneen mitään tässä skenessä itse”

Pelikulttuurissa Lehtimäkeä ärsyttää se, kuinka naisia pidetään automaattisesti muita huonompina pelaajina. Naisten pitää jatkuvasti todistella itseään, ja hyvinkin pelatuista peleistä ajatellaan, kuinka nyt kävi vain tuuri ja tämä yksi hyvä peli ei merkkaa mitään.

“Striimeissä pahinta on se, kun naisena sinun ei koskaan uskota saavuttaneen mitään tässä skenessä itse. Pelissä pidetään boostattuna, ja Twitchissä katsotaan vain, koska kyseessä on nainen. Ei siksi, että on hauska, kiva tai viihdyttävä persoona.”

Boostaaminen tarkoittaa voittamista toisen pelaajan avustuksella.

“Sinua pidetään huonompana kuin muut naiset, jos pelaat pelissä hahmoa, jolla on huonompi leima. Silloin sinua ei pidetä oikeana pelaajana. Mutta tämä sama ei päde miehiin kuitenkaan, vaan vain naiset sillä hahmolla ovat vitsi”, tokaisee Lehtimäki.

Pelikulttuurin häirintään on vaikea puuttua, sillä pelaajat ovat netissä usein nimimerkkien ja kuvien takana. Pelaajia ei välttämättä ajatella edes ihmisinä, sillä heidät tavataan luultavasti vain kerran ja silloinkin anonyyminä.

“Häirinnästä pitäisi vain puhua paljon enemmän ja oikeasti myöntää, että se on ongelma. Se ei ole sellainen asia, mihin pitäisi tottua koska se kuuluu pelimaailmaan. Se on mun mielestä jotenkin tosi typerä ajatusmalli”, sanoo Lehtimäki.