Yhteiskunnalliset arvot näkyvät leikeissä

Jokainen muistaa varmasti omasta lapsuudestaan yhteiset pihaleikit. Riippumatta sukupolvesta, ihmiset kertovat tarinoita siitä, kuinka kaikki seudun lapset leikkivät yhdessä. Muistelemme sitä, kuinka kaikki kerääntyivät leikkimään kirkonrottaa koulun nurkalle. Jokainen tiesi mitä piti tehdä, kun huudetaan kymmenen tikkua laudalla. 

Jyväskylän yliopiston tutkija Tanja Välisalo ei näe suurta muutosta leikkimisessä, vaikka puhutaan sukupolvien välisistä eroista. 

“Helposti romantisoimme menneisyyttä ja näemme sen nostalgisesti yhteisöllisempänä ja auvoisempana aikana kuin nykyisyyden. Tämä liittyy usein henkilökohtaisiin muistoihin lapsuuden huolettomuudesta ja leikin hetkistä. Sekä yhteisölliset että yksilöleikit ovat kuitenkin olleet läsnä lasten elämässä niin ennen kuin nytkin.”

Selvitimme lyhyen kyselyn avulla vuosina 1980–1995 syntyneiden milleniaalien muistoja lapsuuden leluista. Kyselyyn vastasi 340 henkilöä. Kyselyn tuloksissa oli selkeästi muutama suosittu lelu, ja vastauksissa oli hajontaa yllättävän vähän.

Leikkimiseen ei tarvittu leluja vaan mielikuvitusta 

Moni kyselyyn vastannut kertoi, ettei osannut nimetä mitään erityistä lelua lapsuudesta. Lelut olivat yhdentekeviä, kun aika kului ulkona kavereiden kanssa seikkaillessa.  Majojen sisustamiseen panostettiin ja kaarnalaivoilla matkustettiin mielikuvitusmaailmoihin. 

Ulkoleikeissä korostuivat sen ajan “poikamaiset” leikit. Pikkuautoilla hurjasteltiin pihatiellä ja kepeillä leikittiin sotaa. Vaikka moni vastaaja kertoi ajan kuluneen ulkoleikeissä, kyselyssä nousivat silti esille myös sen ajan suosituimmat lelut. 

Monella milleniaalilla oli ainakin pieni laatikko myös Barbien vaatteita varten. Barbie-nuket esiteltiin ensimmäisen kerran maailmalle jo vuonna 1959.  

“Barbien edustama malli ihanteellisesta naisvartalosta ja toisaalta naisen toimintamahdollisuuksista yhteiskunnassa ja kulttuurissa on ollut keskusteluissa esillä pitkään – jo milleniaalien lapsuudessa. Vasta milleniaalien lapsuuden jälkeen olemme kuitenkin nähneet sen muutoksen, että Barbeista on esitelty uusia versioita, jotka edustavat ainakin hieman moninaisempaa naiskuvaa: erilaisia vartaloita ja etnisyyksiä. Myös Barbien ammattien kirjo on moninaistunut.” 

Barbien silmäluomet maalattiin violetilla ja nukkeihin piirrettiin tatuointeja

Vuonna 1998 markkinoille tuotiin uusi vartalo, jossa Barbien rintoja oli pienennetty sekä lantiota ja vyötäröä levennetty. Aikanaan seksistisiksi kritisoidut nuket olivat kuitenkin suosittuja milleniaalien leikeissä. 

Milleniaalit rikkoivat rajoja itsenäisesti, mutta kesti kauan saada valmistaja muuttamaan suositun nuken tyyliä nykypäivään sopivaksi. Vuonna 2019 Barbie-valmistaja julkaisi ensimmäisen sukupuolineutraalin nuken.  

“On tärkeää ja merkityksellistä, millä tavalla myös lelut heijastavat yhteiskuntaa ja millaisia malleja ne antavat. Toisaalta lapset voivat jo omissa leikeissään rikkoa annettuja muotteja – kuinkahan monelle Barbie-nukelle on itse leikattu vaikkapa punkkaritukka. Sillä kuitenkin on väliä, että nämä muotteja rikkovat mallit ovat läsnä myös alkuperäisissä lelutuotteissa, eivät pelkästään lasten itsensä muokkaamissa versioissa, koska silloin ne on helpompi nähdä sallittuina ja mahdollisina muutenkin kuin omassa mielikuvituksessa”, Välisalo pohtii esimerkin voimaa.  

Barbien lisäksi milleniaalit innostuivat myös Polly Pocket nukeista. Pienet nuket olivat hyvin saman tyylisiä kuin Barbiet, ja niillekin ostettiin erilaisia oheistuotteita.  

Nuket saivat kilpailijan suloisista poneista

My Little Ponyt valloittivat hempeillä väreillään. Lelut olivat suosittuja erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa 1980–1990-luvuilla.  

“My Little Pony -leluissa näkyy erityisen hyvin myös se, miten leluihin liittyvät harrastukset ovat millenniaaleille sallittuja myös aikuisina. Vanhojen ponilelujen restaurointi ja tuunaus ovat olleet suosittuja harrastuksia ja esimerkiksi taiteilija Mari Kasurinen on tehnyt poneista pop-taidetta ja siten tehnyt osaltaan lelukulttuuria entistä hyväksytymmäksi osaksi myös lastenkulttuurin ulkopuolella.” 

Nykyään televisiossa ja kauppojen hyllyillä nähtävät ponit ovat jo neljännen sukupolven poneja. Nykyajan kolmekymppiset vanhemmat katsovat piirrettyjä lastensa kanssa. Pitkään suuressa suosiossa olleet ponit ovat keränneet ympärilleen suuren fanijoukon, johon kuuluu nykyään sekä lapsia, että aikuisia.  

“My Little Pony -leluihin perustuva uusi animaatiosarja My Little Pony: Friendship is Magic (2014-2019) käsikirjoitettiin tavalla, joka tarkoituksellisesti toimi sekä lapsikatsojille että aikuiselle yleisölle, ja onkin ollut myös aikuisten katsojien suosiossa.  Sarjan ympärille kehittyi oma aktiivinen fandominsa, brony-yhteisö, jonka käytänteissä on fanikulttuurien tapaan paljon leikillisyyttä.”

“Tutkija Mikko Hautakangas (HY) on haastatteluissaan fanien keskuudessa todennut, että sarjan odottamaton yleisö – nuoret pojat ja miehet – ovat saaneet sarjan ja faniyhteisön kautta mahdollisuuden ilmentää sellaisia tunteita ja arvoja, kuten ystävyyttä ja iloa, jotka eivät tyypillisesti ole kulttuurissamme heille niin sallittuja”, Välikangas kertoo. 

Teknologia toi lisää vaihtelua milleniaalien leikkeihin 

Teknologia toi markkinoille pienen virtuaalisen kaverin, joka aiheutti keskustelua perheissä ja kouluissa. Oppilaat keskittyivät enemmän rakkaiden Tamagotchien hoitamiseen, ja oppiminen oli yhdentekevää. 

“Tamagotchi on kiinnostava varhainen esimerkki laajalle levinneestä digitaalisesta lelusta. Se on myös hyvä esimerkki lelusta, joka perustuu periaatteessa yksin leikkimiseen ja yksilön toimintaan, mutta jonka ympärille muodostui yhteisöllisiä käytänteitä. Tamagotcheja kuljetettiin mukana koulussa, vertailtiin kavereiden kanssa ja saatetiin jättää hoitoon kaverille tai perheenjäsenille”, Välisalo muistelee.  

Tanja Välisalo korostaa, että leikkiminen ei ole vain lasten oikeus. Aikuiset leikkivät päivittäin, vaikka eivät välttämättä sitä itse tiedosta.  

“Leikki kuuluu olennaisena osana ihmisyyteen ja kulttuuriin ja myös aikuinen voi leikkiä ja usein niin tekeekin. Meillä leikki saa helposti vain strukturoidumpia tai tiukemmin rajattuja muotoja, kuten pelaaminen, jolloin mukaan tulevat tiukemmat tavoitteet ja säännöt. Leikkinä voidaan pitää myös esimerkiksi keräilyä tai taidetta.” 

Tämä artikkeli on osa juttusarjaa, joka käsittelee milleniaalien muistoja.

Tästä pääset lukemaan juttusarjan ensimmäiset osat:

Nostalgian kaipuu saa ihmiset pelaamaan

Milleniaalit kasvoivat saippuasarjojen ja scifin maailmassa