Hyvinvointi

Sokeutumisen myötä oma keho muuttui entistä tärkeämmäksi

Inka Tiainen

Päivi Helminen menetti näkönsä sairauden takia lähes kokonaan kymmenen vuotta sitten. Näkövamman jälkeen hyvä kehonhallinta ja tasapainon aktiivinen harjoittaminen ovat nousseet korvaamattoman tärkeiksi osiksi Helmisen arkirutiineja.

”Kun oma kotikin piti näön menettämisen jälkeen opetella uudestaan, niin kyllä siinä alkoi omaa kehoa arvostamaan. Että se kuitenkin suurimmilta osin toimii, vaikka en enää kunnolla näekään”, Helminen sanoo.

Nykyään Helminen pystyy kulkemaan vapaasti kaupungilla opaskoiransa Mollin kanssa ja suoriutuu arjen askareista itsenäisesti: “Oikeastaan vain ulkonäköön liittyvissä asioissa tarvitsen apua. Usein kysyn esimerkiksi puolisoltani sitä, onko paitani varmasti oikein perin.”

 

“Kun kehoni on vahva, olen itsevarma”

Helminen on ollut nuoresta asti kova liikkumaan ja harrastamaan monipuolisesti, mutta viime vuosina hän on aktivoitunut entisestään. ”Olen päässyt kokeilemaan kaikkia uusia juttuja näkövammastani huolimatta. Hiihdän, laskettelen ja purjehdin, olen kokeillut ratsastusta ja zumbaa sekä tietenkin harjoittelen säännöllisesti kuntosalilla”, Helminen listaa.

”Silloin, kun kehoni on vahva ja urheilen säännöllisesti, olen itsevarma”, Helminen sanoo ja mainitsee, että epävarmimmat hetket sijoittuvat opiskeluaikoihin, kun liikunta jäi kiireen keskellä vähemmälle. ”Aina olen itseni hyväksynyt, kouluiästä lähtien”, hän lisää.

”Vaikea sanoa onko omassa kehossa parhain olo silloin, kun saa aamulla rauhassa pötköttää peiton alla, mihinkään ei satu ja on hyvä olla vai rankan harjoituksen jälkeen, kun on saanut itsestään jotain irti ja olo on väsynyt, mutta voimakas.”

 

 

Kehonkuvia käsitelevässä juttusarjassa nostetaan esiin se, mitä ihmiset oikeasti vartaloistaan ajattelevat.

Katso myös aiemmat osat:

Lapselle oma keho on täydellinen

”Mä olen hyvännäköinen”

Suorituskyky on ulkonäköä tärkeämpää