”Tanssia on vaikea kuvailla, koska en tiedä mitä olisin ilman sitä”

Istun Turun konservatorion Sigyn-salin kahvilassa odottamassa alkavaa balettituntia. Pian ulkoa kuuluu naurua ja innokasta puheensorinaa. Kiinnitän huomioni oveen, josta sisään kävelee seitsemän sievää ensimmäisen vuoden tanssinopettajaopiskelijaa. Tanssijat ovat tulossa köysiteatterin puolella järjestettävältä oppitunniltaan. Heidän mukanaan rempseästi minua tervehtii myös balettitunnin opettaja Minna Karesluoto.

Sisään astuessamme pienen salin toisella laidalla pianon ääressä istuu muusikko Tatiana Grönblom. Hän säestää tanssia tunnin ajan. On hienoa, että vanhoista perinteistä pidetään yhä kiinni ja harjoitukset säestetään elävällä musiikilla.

Vaatteiden vaihdon jälkeen jokaisella tanssijalla on päällään baletin mukainen asu. Mitään vaaleanpunaista tutua kellään ei ole, koska se olisi epäkäytännöllistä harjoituksissa. Lämmittelyä ei tarvita, koska tanssijat ovat juuri tulleet suoraan toisista harjoituksista.

Plié, developpé, fouetté

Tanssirivin ensimmäisenä liikkeitä harjoittelee Tampereelta Turkuun opintojen perässä muuttanut Janina Salmela.

“Vaikka opiskelemme tanssinopettajiksi, niin meillä on melkein yhtä paljon tanssiin keskittyviä treenejä, kuin pedagogisia opintoja”.

Päivät ovat pitkiä, mutta tanssijoilla on koko ajan hyvä meininki päällä.

“Koulua on joka arkipäivä yleensä aamu yhdeksästä puoli viiteen. Tavallisesti meillä on aamulla kaksi tekniikkatuntia ja iltapäivällä sitten teoriaa, improvisaatiota tai kinesiologiaa” Salmela jatkaa.

Taustalla kuuluu naurun tirskahduksia, kun joku tippuu temposta. ”Ei se niin vakavaa ole, uudelleen vaan!” opettaja huudahtaa lempeästi ja menee tanssijan vierelle opastamaan liikkeen oikein.

Tanssin perässä Suomeen

Salin toisella puolella nilkkaa ojentaa Hanne Niemelä. Hän muutti Sveitsistä Suomeen, koska halusi asua myös toisessa kotimaassaan ja oli kuullut Turusta kaupunkina pelkkää hyvää.

“Yksi syy miksi halusin Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi oli se, että täällä koulutus on monipuolisempaa. Muissa kouluissa joutuu valitsemaan yhden pääaineen, mutta täällä opetetaan jazzia, nykytanssia ja balettia. Se sopii minulle”.

“Eniten pidän amerikkalaiseen tyylisuuntaan nojaavasta modernista jazzista. Se eroaa hieman klassisesta jazzista, jota koulussa opetetaan, mutta sitä olen tanssinut eniten”, Niemelä kertoo.

”Seuraavaksi harjoitellaan Grand Jetétä”. Ihmettelen ääneen, että millainen liike on kyseessä, kun kaikki alkavat venytellä lattialla. “Se on kuin spagaatti ilmassa. Nopeutetaan tempoa ja lähtee” opettaja ohjeistaa.

Tanssijat hyppivät huoneen poikki uljaasti, kuin tila olisi ollut painovoimaton. Jokaisella on selkeästi hauskaa ja kaunis hymy kasvoillaan. Intohimo tanssiin näkyy.

Koulu ei kuitenkaan ole pelkkää tanssia

”Me opiskellemme myös taiteen perusopetuksen opettamista. Voimme siis mennä töihin tanssikouluihin, jotka opettavat taiteenperusopetusta. Lisäksi tästä voi jatkaa vaikka koreografiksi tai tehdä töitä myös freelancerina eli meillä on laajat työllistymismahdollisuudet tulevaisuudessa” Salmela kertoo.

Tanssiharjoituksia on koko ajan ja niiden päälle vielä pedagogiset opinnot. Välillä päivät ovat raskaita, mutta Salmelan mukaan heille puhutaan myös paljon palautumisesta ja itsensä kuuntelusta.

”Jos on tullut vaikka suoraan lukiosta opiskelemaan niin ennen treenit olivat koulun jälkeen illalla. Nyt se on vain käännetty toisinpäin. Lisäksi olemme tottuneet harjoittelemaan joka päivä”.

”Totta kai nyt on enemmän treenejä ja väsyy helpommin, mutta meille puhutaan tosi paljon palautumisesta ja itsensä kuuntelusta. Pitää tunnistaa, jos on rasittunut liikaa, mutta vielä ei ole tuntunut liian rankalta” Salmela hymyilee.

Tervettä treeniä

Suurimmilta loukkaantumisilta kumpikin tanssija on onneksi välttynyt, vaikka Niemelä kuvaileekin alaa siihen herkäksi.

”Minulla on jaloissa ja varsinkin polvissa pientä rasitusta, mutta kun saan oikeat linjat kuntoon niin särky vähenee.”

”Opettaja pitää huolen siitä, että meitä ei pakoteta vääriin asentoihin vaan mennään omaan auki kiertoon niin kuin se on mahdollista. Lisäksi ollaan vielä tarkempia, että paikat pysyvät kunnossa eikä meillä päämääränä olekaan esimerkiksi ballerinojen täydelliset asennot” Niemelä kuvailee.

”Tanssi ja varsinkin baletti on koko ajan menossa terveellisempään suuntaan mitä se on ollut” Salmela jatkaa.

Tanssi on haavemaailmaa ja juhlaa

Tunti alkaa olla päätöksessä ja jäljellä on enää loppuvenyttelyt. Opettaja muistuttaa tyttöjä ottamaan rauhallisesti ja luotsaa minuakin venyttelyn hyödyistä. Totean kuitenkin olevani siihen aivan liian kankea.

Istahdan lattialle Salmelan ja Niemelän viereen kysyäkseni mitä tanssi merkitsee heille?

”Tanssi on minulle taidetta ja itseilmaisua, mutta myös ihan urheilua. Se on jotenkin outoa haavemaailmaa ja juhlaa. Aloitin tanssimaan kolmevuotiaana, enkä muista aikaa jolloin en olisi tanssinut. Se on iso osa elämääni” Salmela kertoo.

”Tanssi on niin monipuolista. Minullekin se on taidetta sekä esiintymistä. Päämääräni on tehdä tätä koko elämäni. Lisäksi haluan opettaa ja täältä saan sen tiedon, kuinka opetan oikein. Se on minusta tärkeää. Tanssi on läsnä joka päivä arjessani ja on vaikea kuvailla mitä se on, koska en tiedä mitä olisin ilman sitä” Niemelä kuvailee.

Tunnin päätteeksi kaikki kiittävät ja antavat aplodit säestäjälle sekä toisillensa huikeasta tunnista.