Julkinen keskustelu nuorten urheilijoiden syömishäiriöistä auttaa asian korjaamista

Hiihtäjälupaus Sofia Pitkänen ei ymmärtänyt nuorena, että ruoan liiasta tarkkailusta voisi koitua ongelmia. Hän uskoo, että jos asioista olisi puhuttu, niin nuorilla olisi enemmän työkaluja näiden asioiden ratkaisemiseen. 

Tämä päivän urheilussa on kyse pitkäjänteisyydestä. Harjoittelu aloitetaan jo nuorena ja tuloksia aletaan vaatia jopa alle 10-vuotiailta. Tasokkaan valmennuksen ja mahdollisuuden urheilla ansaitsee vain tuottamalla tulosta. Pitkänen on sitä mieltä, että urheilijoiden henkisestä kasvusta ei puhuta tarpeeksi, saati sitten keskitytä sen huoltamiseen.  

“Kun on kyse alle 20-vuotiaista urheilijoista niin keskittyminen pitäisi olla fyysisen valmennuksen lisäksi myös henkisellä puolella. Nuoret tarvitsevat muutakin kuin fyysisen kunnon tehdäkseen tuloksia”, mainitsee Pitkänen. 

Ravitsemustieteiden opiskelija Paula Lehtinen kertoo olevansa iloinen, että keskustelu urheilijoiden ulkonäköpaineista on lähiaikoina alkanut nousta mediassa enemmän esille. Hän selittää, että media huomion ansiosta, myös valmentajat ja läheiset tajuavat ongelmien yleisyyden urheilijoiden keskuudessa.  

“Myös urheilijat puhuvat asioista nykyään avoimemmin. Lisäksi esikuvaurheilijat ovat ottaneet asian puheeksi omilla sosiaalisen median kanavillaan, joka tietysti auttaa myös nuorempia urheilijoita”, iloitsee Lehtinen. 

Valmentajan rooli on urheilijalle tärkeä 

Valmentaja on yksi niistä henkilöistä, joka kasvattaa nuorta. Monen urheilijan ja valmentajan välille muodostuu tiivis suhde, joka johtuu nuoren luottamuksesta valmentajaan. Lehtinen kertoo, kuinka valmentajan vastuu ruokailun ja syömiskäyttäytymisen ohjaajana on suuri.  Valmentajalla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia nuoriin.

“Valmentajan koulutuksella on paljon merkitystä näiden ongelmien ehkäisyssä. Oikeanlainen koulutus auttaa heitä toimimaan hyvinä roolimalleina nuorille urheilijoille”, sanoo Lehtinen. 

 Pitkänen kertoo sairastelustaan ja ongelmista aineenvaihdunnan kanssa, johon löydettiin selitys kilpirauhasista. Lääkityksen saatuaan, Pitkänen päätti kertoa siitä sen aikaiselle valmentajalleen. Valmentajan kommentti kuului kuitenkin näin: 

“Joo hyvä, siitä se painokin lähtee sitten laskuun.” 

Tämä sai Pitkäsen miettimään, että painoko siinä oli ongelmana? Ja jos olisi esimerkiksi Therese Johaugin kokoinen, niin hiihtäisi varmasti paljon kovempaa. Hänellä tämä yksittäinen kommentti ei laukaissut mitään suurempaa halua pudottaa painoa, mutta monille muille urheilijoille juuri valmentajalta tullut kommentti on ollut viimeinen tikki.  

“Olin kuitenkin terve nuori ja silti se on jäänyt ikuisesti mieleen. Miten aikuinen ihminen, johon luotti silloin kaikista eniten urheilun suhteen, voi sanoa noin. Sanavalinnoilla on vain merkitystä”, kertoo Pitkänen. 

Jopa hieman häiriytynyt syöminen voi olla haitallista 

Jopa joka viides nuori urheilija kärsii häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä. Sitä esiintyy lajikeskeisesti ja molemmilla sukupuolilla. Useilla urheilijoilla syömishäiriöt alkavat juuri yrityksestä syödä mahdollisimman terveellisesti.  

Lukion viimeisinä vuosina Pitkänen toivoi vielä paljon, että urheilusta olisi tullut jotain, ja ruoan tarkkailusta tuli myös hänelle ongelma. Tämä sai hänet ajattelemaan laihtumista ja syömisen muuttamista, koska koki, että sillä olisi vaikutusta tuloksiin. 

“En jättänyt ruokaa syömättä, mutta se mitä söin, oli aivan vääränlaista ruokaa. Yritin syödä niin terveellisesti kuin voin, ja en siten saanut niin paljon energiaa, kun olisin tarvinnut”, sanoo Pitkänen. 

Lehtinen kertoo ilmiöstä, joka on tullut hänellä vastaan monen asiakkaan kanssa. Hän on huomannut nuorten ruokapäiväkirjoja tarkastellessaan, että moni nuori ei syö läheskään niin paljoa kuin pitäisi. Tämä johtaa siihen, että urheilijan keho toimii ns. säästöliekillä, koska energian saanti ei ole tarpeeksi suurta. Paino ei tällöin kuitenkaan laske. 

“Joskus nuori urheilija toivoo, että paino ei nousisi, kun kerron heille, että ruoan määrää pitäisi lisätä. Silti yleensä päätämme lisätä ruokaa, jonka seurauksena paino ei nouse, vaan elimistö alkaa toimimaan normaalisti ja hormonitoiminta normalisoituu myös”, selittää Lehtinen. 

Keskustelu urheilijoiden ulkonäköpaineista ja syömishäiriöistä on aihe, joka oli aiemmin niin urheilijoille, kuin myös medialle tabu. Nykyään keskustelu on avautunut, ja juuri sosiaalisen median kanavat ovat tuoneet hyvän mahdollisuuden tietoisuuden leviämiselle. Tärkeintä on, että tulevaisuudessa nuoret urheilijat eivät enää jäisi yksin näiden ongelmien kanssa, vaan apua olisi aina saatavilla.