Eläinten mielialalääkitysten tutkimus puutteellista

Käytöshäiriöisiä eläimiä voidaan hoitaa ihmisten mielialalääkkeillä. Lääkkeitä tarvitsevien eläinten ongelmia ei ole eläinlääketieteessä kuitenkaan määritelty tarkasti ja virallista tutkimustietoa on alalta muutenkin vähän.

[metaslider id=29792]

”On arvioitu, että noin tuhat mielialalääkemääräystä olisi tehty vuodessa. Sitä, onko määrä kasvanut, on vaikea sanoa”, toteaa eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio Helsingin yliopistosta.

Suomessa ihmisten mielialalääkkeitä määrätään käytännössä pelkästään kissoille ja koirille. Yleisimmät mielenterveyteen liittyvät ongelmat, joihin lääkkeitä määrätään, ovat koirilla paukkuarkuus ja eroahdistus, kissoilla sisäsiisteyteen liittyvät ongelmat, kuten väärään paikkaan pissiminen.

”Yleensä eläin käyttäytyy sillä tavalla, että se on ihmiselle häiritsevää käytöstä. Jos koira esimerkiksi haukkuu paljon tai yrittää napsia muita koiria tai ihmisiä, nämä ovat niitä tilanteita, joita lähdetään ratkomaan”, Vainio sanoo.

Masennuslääke helpotti kutinaa

Vajaa vuosi sitten joensuulainen Sanna Ryhänen löysi itsensä tilanteesta, jossa mielialalääke oli varteenotettava hoitomuoto lemmikille. Neljävuotiaalla maatiaiskissa Familla oli allergiasta johtuvaa, todella kovaa kutinaa korvissa.

”Se repi toisen korvansa laajalta alueelta vereslihalle ja jouduttiin lopulta pitämään ympäri vuorokauden kauluria, ettei pääse raapimaan korviaan. Seronil-mielialalääke määrättiin kutinaa helpottamaan,” Ryhänen muistelee.

Muina hoitokeinoina hän kokeili lemmikilleen ensin täsmähoitona korviin esimerkiksi antibioottirasvaa ja -tippoja sekä sisäisesti kortisonia. Lopulta eläinlääkäri ehdotti mielialalääkkeen kokeilua. Ryhänen ei katunut kaksi viikkoa kestänyttä lääkekuuria.

”Lääke toimi kuten pitikin, parissa päivässä kissalta pystyttiin jättämään kaulurin käyttö pois eikä rapsutellut korviaan kuin satunnaisesti. Eikä tullut minkäänlaisia sivuoireita.”

Lääkkeet eivät ole ensisijainen hoito

Käytöshäiriöt eivät välttämättä aina ole mielenterveyden ongelma, ne voivat johtua myös esimerkiksi kivusta. Haasteena onkin erottaa fyysinen ja psyykkinen kipu toisistaan.

”Kun eläin ei kykene sanomaan meille, että nyt muhun sattuu, se osoittaa sen jollain muulla tavalla. Jos lähdetään mielialalääkkeen määräämistä pohtimaan, ensimmäinen mitä eläinlääkärit tekevät, on perinpohjainen terveystarkastus. Katsotaan, voiko siellä olla joku fyysinen kipu muuttuneen käytöksen taustalla”, Outi Vainio selittää.

Jos lemmikki ei tunne kipua, seuraava keino helpottaa eläimen oloa on stressaavien elinolojen muutos tai käytösterapia. Jos nekään eivät tehoa, viimeinen konsti ovat mielialalääkkeet.

”Kun on kyse koirista ja eroahdistuksesta, on lääkkeiden teho osoitettu ainoastaan, kun niiden käyttöön liittyy käytösterapia. Koskaan pelkkä lääke ei ole siis hoito. Lääkkeethän eivät itse paranna. Ne lisäävät aivojen muovautuvuutta, jolloin on helpompi oppia uusia käyttäytymistapoja.”

[note color=”#d3d3d3″]Eläinten käytöshäiriöt

• Eläinten mielenterveyteen liittyvistä ongelmista käytetään termiä käytöshäiriö eikä mielenterveysongelma.
• Ihmiset ovat pitkään ajatelleet, ettei eläimillä ole mieltä, jossa voisi olla häiriöitä. Vaikka ajattelutapa on muuttunut, käyttöön on jäänyt käyttäytymiseen liittyvä termi.
• Samoja lääkkeitä voidaan käyttää ihmisillä ja eläimillä, koska eläinlajien aivojen perustoiminnot ovat osoittautuneet yllättävän samanlaisiksi.
• Seronil on yksi sekä ihmisillä että eläimillä käytetty mielialalääke. Se on masennuslääke, jota käytetään aikuisilla vakavien masennustilojen, pakko-oireisten häiriöiden ja ahmimishäiriöiden hoitoon. Lääke estää serotoniini-nimisen välittäjäaineen takaisinoton aivoihin, jolloin mieliala kohoaa.
• Terminologinen ristiriita johtuu paljon siitä, että mielialalääkitys on uusi ja vasta kehittyvä eläinlääketieteen ala.

[/note]