”Huonokuuloisuus tekee ulkopuoliseksi”

Karkkilalainen Kirsti Hellgren, 57, on elänyt lapsuutensa normaalisti kuulevana ja aikuisuutensa kuuroutuneena. Hänen kuulonsa alkoi huonontua asteittain yläasteiässä ja 17-vuotiaana hänen kuulonsa oli alentunut niin paljon, että hän sai ensimmäisen kuulolaitteen. Hänen kuulonsa romahti kokonaan kolmenkymmenen vuoden iässä. Syytä kuulon huononemiseen ei tarkalleen tiedetä, mutta se on luultavasti seurausta lapsuuden korvatulehduskierteestä ja kuulohermon rappeumasta.

Kuulon huonontumisella on seurauksensa.

”Huonokuuloisuus tekee helposti ulkopuoliseksi porukassa. Erityisesti huomaan sen siitä, kun ihmiset puhuvat porukassa ja joku joutuu aina selittämään minulle, mistä puhuttiin aikaisemmin. Toisaalta saatoin antaa liian helposti periksi”, Hellgren kertoo.

[metaslider id=14510]

”Sisäkorvaistute auttoi kuulemaan paremmin”

Lopen kunnassa syntynyt Hellgren kertoo, että hänellä kuulon huonontuminen huomattiin yläasteen terveystarkastuksessa, terveydenhoitajan suorittamassa kuulokokeessa. Hän kävi tasaisin väliajoin Hämeenlinnassa seuraamassa kuulonsa tilaa. Hellgren ei huomannut itse kuulonsa huonontumista.

Nykyisin nainen elää elämäänsä sisäkorvaistutteen kanssa. Hänelle tehtiin sisäkorvaimplanttileikkaus vuonna 1998. Leikkauksessa Hellgrenille asennettiin toiseen korvaan sisäkorvaistute eli korvan sisällä on istuteosa ja korvan ulkopuolella on puheprosessori. Istute aktivoi äänet koodatuiksi sähköisiksi impulsseiksi. Impulssit välittyvät kuulohermoon ja aivot tulkitsevat ne ääniksi. Hellgrenille on ollut apua sisäkorvaistutteesta.

”Kuulen paremmin tämän laitteen avulla eli tämä on parempi laite kuin normaali kuulolaite. Tosin minulla on vielä tämän kanssa ongelmia, etten saa oikein sanoista selvää, vaikka ihmiset puhuisivat kovaa ja en pääse istutteen kanssa magneettikuvaukseen, koska istuttessa on metalliosia”, Hellgren kertoo.

Hellgren välillä ajattelee, miltä tuntuisi kuulla hyvin. Hyvä kuulo mahdollistaisi hänelle esimerkiksi teatterissa käymisen.

”Kävisin paljon katsomassa teatteriesityksiä, jos kuulisin paremmin. Nykyään tyydyn lukemaan vain Helsingin Sanomien teatteriesitysarvosteluja ja ajattelen, että olisi kiva olla tuolla. Mikäli kuulisin hyvin, niin pystyisin myös seuraamaan vilkasta keskustelua esimerkiksi sukujuhlissa”, Hellgren sanoo haikeana.

“Ihmiset jättävät huomiotta tai puhuvat saattajalle”

Kirsti Hellgren on tarvinnut konkreettista apua esimerkiksi puhelimella asioidessa ja hänellä on aina kuuleva saattaja mukana, jos hän käy tapaamassa ihmisiä. Hänen saattajanaan toimii useimmiten hänen veljensä vaimo Anneli Hellgren. Hänellä on ollut käytössään tekstipuhelin ja kirjoitustulkki. Tekstipuhelin toimii lankapuhelimen avulla, jolla soitetaan tekstipuhelinkeskukseen. Keskuksen kautta yhdistetään toiselle tekstipuhelimen käyttäjälle, jolle voi joko puhua tai kirjoittaa. Puhuttu asia ilmestyy ruudulle tekstinä.

Hellgrenistä välillä tuntuu siltä, että ihmiset suhtautuvat häneen eri tavalla kuin muihin ihmisiin. Hänet saatetaan jättää huomiotta keskusteluissa tai hänen sijastaan puhutaan mukana olleelle saattajalle.

”Minua ottaa päähän se, että silloin kun Anneli on mukana, niin ihmiset puhuvat hänelle eivätkä minulle. Se on hyvin yleistä jopa nuorilla ihmisillä”, Hellgren kertoo.

Hellgrenin ystäväpiiri on muuttunut vuosien saatossa. Hänellä on muutama läheinen ystävä, jotka ottavat huomioon hänen huonokuuloisuutensa. Hän on käynyt myös Kuuloliiton järjestämissä tapahtumissa.

”Ihmiset kyllä kutsuvat minut syntymäpäiville tai nimipäiville, mutta näen heistä, että he eivät jaksa seurustella kanssani. Ystäväpiirin muutos tapahtui nuorena, kun sain ensimmäisen kuulolaitteen ja osittain se oli oma vikani. En oikein halunnut lähteä vanhojen lapsuudenystävieni mukaan eikä lopulta enää haettu mukaan”, Hellgren muistelee.

“Kuurot vieraantuvat ihmisistä”

Suurtalouskokkina työskentelevän Hellgrenin arki sisältää töitä, kirjojen lukemista ja kuntosalilla käyntiä. Hän tarvitsee kirjoitustulkkia tärkeissä tapaamisissa eli kirjoitustulkki kirjoittaa kaiken puheen Hellgrenille tekstiksi. Haasteellisinta naisen arjessa on työolosuhteissa toisten puheen kuuleminen ja hänellä saattaa tulla työympäristöön totaalinen muutos.

”Lohjalle tulee uusi keskuskeittiö ja Nummi-Pusulan terveyskeskuksen keittiö, jossa olen vielä töissä, muuttuu jakelukeittiöksi. Mikäli joudun siirtymään Lohjalle, joudun opettelemaan kylmävalmistuksen alusta lähtien. Kylmävalmistuksessa ruokaa ei lämmitetä ollenkaan ja ainekset vain sekoitetaan, pakataan ja lähetetään ympäristökuntiin, jossa ruoka vasta lämmitetään”, Hellgren sanoo.

Hellgren mainitsee tulevaisuuden tavoitteekseen selvitä uudesta työympäristöstä ja päästä ajallaan eläkkeelle.

”Haluaisin oppia tulevaisuudessa uudet työtavat ja työ lähtisi hyvin rullaamaan uudessa paikassa. Mikäli kuulisin paremmin, niin menisin riemusta kiljuen uuteen paikkaan. Silti on kiva opetella uusia asioita, vaikka pärjääminen pelottaa aika paljon”, Hellgren kertoo.

Hellgren on joutunut luopumaan esimerkiksi joistakin ihmissuhteista. Hän elää tällä hetkellä yksin. Hellgren sanoo, että sukulaiset tuovat kuitenkin iloa hänen elämäänsä, erityisesti teini-ikäinen kummipoika.

”Helen Keller on sanonut, että sokeat vieraantuvat esineistä, mutta kuurot vieraantuvat ihmisistä. Se on mielestäni ihan totta”, Hellgren toteaa.

Hellgren antaa myös neuvon ihmisille, joka kohtaa huonokuuloisen tai kuulovammaisen henkilön.

”Huonosti kuulevalle kannattaa puhua rauhallisesti ja selkeästi, huutaminen ei auta tilannetta yhtään. Ihmisistä myös välillä huomaa, että he pelkäävät kohdata huonokuuloisen ihmisen, koska tilanne on heille uusi. Olen todennut muutaman kerran, että en ole vielä ketään purrut”, Hellgren sanoo nauraen.

[note color=”#d3d3d3″]

“Näkökulmia vammaisuudesta” on juttusarja, jossa neljä eri tavoin vammaista henkilöä pohtivat elämän käännekohtia, yhteiskunnan suhtautumista ja elämää rajoitteensa kanssa. Juttusarjassa yhdistyvät tunteet, kokemukset ja näkemykset yhdeksi kokonaisuudeksi.

[/note]