Peliala ei ole pelkkä kupla

[alert color=”light”]
Juttusarja Kiekon kääntöpuoli käsittelee digipelaamista ja siihen liittyviä ilmiöitä.[/alert]

Suomalainen tietokonepelejä kehittävä Housemarque on saanut tänä vuonna kaksi kertaa enemmän harjoittelu- ja kesätyöhakemuksia kuin vuosi sitten. Alalle tulijoita on paljon, mutta enemmän kysyntää olisi konkareille.

“Kyllä pelialalla on tarvetta työntekijöille, mutta suurin tarve on nimenomaan kokeneille konkareille. Minusta tuntuu vähän, että nyt alkaa ehkä olla jo hieman ylitarjontaa, mutta toki se on yrityskohtaista”, kertoo Housemarquen henkilöstöpäällikkö Anu Tukeva.

Alaa opetetaan tällä hetkellä niin yliopisto- ja ammattikorkeakoulutasolla kuin ammattikouluissakin. Aloituspaikkoja oli tänä vuonna 300–400.

Pelialan kattojärjestön Neogamesin johtajaa KooPee Hiltusta ei huoleta, että peliala olisi pelkkä kupla tai että tekniikkavelhoja koulutettaisiin yli tarpeen.

”Pelialan koulutus on paljon joustavampaa kuin monen muun alan, se antaa valmiuksia muuallekin kuin pelien pariin. Kysymys ei siitä, että ihmisiä koulutettaisiin liikaa, vaan että koulutus yksinään ei vielä riitä työpaikan saamiseksi. Hakijalla pitää olla kiinnostusta kehittää omia kykyjään myös koulun ulkopuolella”, Hiltunen kiteyttää.

Tukeva komppaa Hiltusen näkemystä harrastuneisuudesta:

”Enemmän me katsomme osaamista kuin varsinaisesti sitä, millaiset paperit töitä hakevalla on. Yleensä koulutukset ovat siinä mielessä hyviä, että peliprojekteja tehdään esimerkiksi lopputöinä. Minkä lisäksi näkyy heti motivaatiossa, jos on vapaa-ajalla tehnyt jotain.”

Peliteollisuus on Suomen nopeimmin kasvava kulttuurin teollisuudenala ja suurin sisältövientiala. Vuosina 2012–2013 alan liikevaihto kasvoi 250 miljoonasta 860 miljoonaan. Neogames arvelee, että summa ylittää miljardin euron rajapyykin vuoden 2014 aikana, mutta tarkkaa arviota summasta ei vielä ole.

Opetuksen taso mietityttää

Hiltunen huomauttaa, että pelien pelaaminen on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti. Tämän takia hän ei pidä todennäköisenä, että teollisuus kuihtuisi pois Suomestakaan.

”Lapset syntyvät maailmaan, jossa pelataan. Se on nykyään yhtä luontevaa kuin aikaisemmin television katsominen. Haaste on siinä, pystyykö peliteollisuus kasvamaan yhtä nopeasti kuin kysyntä.”

Koulutuksessa hän pitää suurimpana haasteena ympäri Suomea ripoteltujen oppilaitosten eriarvoisuutta. Suuri osa pelialan yrityksistä sijaitsee pääkaupunkiseudulla, jolloin hieman syrjemmällä muun muassa harjoittelupaikat voivat olla kiven alla. Tämän lisäksi alan kasvun takia pätevien opettajien löytäminen voi olla joskus vaikeaa.

Myös Tukevaa mietityttää erityisesti opettajien pätevyys.

”Olen puhunut alalla työskentelevien kanssa ja osa kokee, että kaikki koulut eivät välttämättä pysty tarjoamaan tarvittua opetustasoa. Monessa koulussa on alan kursseja, mutta ne voivat olla tosi kevyitä ja niitä saattavat vetää ihmiset, jotka eivät ole itse koskaan tehneet pelejä.”

Koulutusta yhteistyönä yritysten kanssa

Kajaanin ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn lehtorin Veli-Pekka Piiraisen mukaan haastavinta pelialan opetuksessa on löytää päätoimisia opettajia.

“Siihen kuitenkin vaaditaan maisterin paperit, joita pelialalla ei kovin monella ole. Tietenkin sivutoimiseksi tai tuntiopettajaksi voi tulla silloinkin.”

Kajaanissa tämä näkyy tiivistyneenä yhteistyönä alueen yritysten kanssa.

“Yritykset ovat hyvin tuoneet kouluttajia pitämään luentoja ja työpajoja. Tämä voi olla tulevaisuudessa se suuntaus: että käytetään teollisuutta mukana opetuksessa”, Piirainen jatkaa.

Myös Tampereen ammattikorkeakoulussa olisi kysyntää pedagogisesti päteville pelialan osaajille, valottaa pelituotannon vastaava lehtori Toni Pippola.

“Suurin haaste on löytää monen eri alueen osaajia. Peliala koostuu kuitenkin niin monesta eri osa-alueesta, tarvitaan taidepuolta, koodipuolta, bisnespuolta… Yleensä yksi oppilaitos ei pysty koko pakettia hoitamaan.”