Uutiset

Kolumni: Miksi potkisin palloa itse?

admin

[alert color=”light”]
Juttusarja Kiekon kääntöpuoli käsittelee digipelaamista ja siihen liittyviä ilmiöitä.[/alert]
Olen aina ollut huono katsoja.

En katso elokuvia. En katso televisiota. Jopa bussimatka kotiin tuntuu ylivoimaiselta ellen harhauta itseäni musiikilla.

Siksi pidän vähän omituisena, että pystyn kuitenkin istumaan tuntikausia paikallani ja katsomaan, kun joku itselleni tuntematon ihminen pelaa videopelejä.

Let’s play -videot ovat olleet aika kovassa nosteessa viimeiset viisi–kuusi vuotta. Käytännössä ilmiössä on kyse siitä, että joku taltioi pelaamistaan pistääkseen sen sitten esimerkiksi YouTubeen kaiken kansan nähtäville. Yleensä tähän liittyy myös pelin tapahtumien selostaminen, tai hieman pelaajakohtaisesti vaikka kuulumisten kertominen.

Persoona vetää katsojia

Alun perin videoista haettiin tietoa, luntattiin, kuinka pääsee notkeimmin eteenpäin kohdasta, jossa on ollut jumissa viimeiset pelitunnit. Sittemmin videoissa alkoi korostua pelaajan persoona.

Eetu ”eeddspeaks” Pesosella on kutakuinkin 90 000 YouTube-seuraajaa ja sivistynyt arvaus siitä, mikä let’s play -videoissa kansaan vetoaa:

”Ehkä näissä videoissa painaa puhtaasti viihdearvo. On hauska nähdä, kun joku sinun mielestäsi hauskan oloinen persoona kuolee yhä uudelleen ja uudelleen jossain todella vaikeassa pelissä tai paskoo alleen pelatessaan kauhupeliä.”

Myös 130 000 katsojan suosiota nauttiva Eric ”Lakko” Savolainen tuumii, että ensisijaisesti syy videoiden katsomiseen on nimenomaan pelaajan persoonassa. Toisaalta katsoja saattaa vain haluta nähdä, mistä tietyssä pelissä on kyse.

”Kyseinen peli voi olla mielenkiintoinen, tai joku tietty henkilö pelaa sitä. Omasta mielestäni pelaajan persoona ja aitous vetävät katsojia puoleensa, en tiedä yhtään suosittua tubettajaa, joka vetäisi roolia.”

Pelit vai vuokra

En edes jaksa muistaa miten monta kertaa minulta on kysytty, miksi katsoa kun joku toinen pelaa, kun voisi pelata itse. Savolainen ehdottaa vastakysymykseksi ”miksi katsoa jalkapalloa kun voi mennä potkimaan itse”, mikä on mielestäni aika hyvä pointti. Olkoonkin, että urheilu ja selkeästi staattisempi pelisisältö eroavat toisistaan aika reilusti. Urheilussa tulos sentään on matsin alussa epävarma, mutta ne Assassin’s Creedit päättyvät aina samalla tavalla. Vaan eipä sisällön muuttumattomuus toisaalta myöskään elokuvien uusintakatsojia haittaa.

Pesonen huomauttaa, että kaikkia pelejä ei välttämättä edes halua pelata itse. Itselläni ei koskaan tule olemaan kanttia pelata kauhupelejä, mutta haluan tietää mitä niissä tapahtuu. Nössön lisäksi olen myös opiskelija, jolla on opiskelijabudjetti. Peli maksaa kalleimmillaan kuudesta seitsemään kymppiin, joten vararikkoon joutuu nopeasti. Yksistään tänä syksynä on ilmestynyt päälle kymmenen peliä, joiden sisältöön olen halunnut tutustua. Nopeasti ynnäiltynä yhteissummaksi tuli hieman vajaa kuukauden vuokra. Kaksi näistä peleistä olen lopulta päätynyt ostamaan ja saanut näin ollen pitää katon pääni päällä.

Pelit ja vuokra

Let’s play on hieman omituinen ilmiö, joka on sekä Savolaisen että Pesosen mukaan tullut jäädäkseen – olkoonkin, että Savolainen povaa ilmiön kasvua sellaisenaan. Pesonen arvelee, että painopiste tulee siirtymään entistä enemmän suoraan striimaukseen.

Jo nyt osa suomalaisista videomaakareista saa tuloja esimerkiksi YouTuben mainosten kautta. Ehkä tulevaisuudessa voisi jotenkin tienata myös let’s play -videoita katsomalla? Sillä tavalla saisin itsekin ostettua enemmän kuin pelin per syksy.


eeddplays pelaa kanavallaan esimerkiksi räiskintäpeli Counter Strike: Global Offensiven lisäksi myös hieman humoristisempaa tavaraa: Rakenna veneitä Masa Mainion kanssa -videoissa muistellaan 2000-luvun taitteessa ilmestynyttä nostalgiapeliä.