Kun kotimaa ei riitä

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 ulkomaille muutti 13 890 suomalaista. 8 068 Suomen kansalaista palasi kotimaahansa samana vuonna. Ulkomaille lähdetään opintojen, töiden ja parisuhteen perässä. Ulkomailla asuminen ei enää pelota vaan se koetaan olennaisena osa elämää. ”Maailmankansalainen” on haluttu titteli, ja jo pelkän kielitaidon takia ulkomailla vietetty aika koetaan  arvokkaaksi.

Pikkulapsena muistan olleeni todella kateellinen, kun tuttavaperheemme oli ehtinyt asumaan Saudi-Arabiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Heidän lapsensa olivat kasvaneet kolmeen kulttuuriin ja puhuivat sujuvasti suomen kielen lisäksi ranskaa ja englantia. Minäkin halusin!

Ennen korkeakouluopintoja tiesin, että jossain kohtaa lähden ulkomaille, vähintäänkin opiskelijavaihtoon. Muualle kaipuu tuntuu olevan minussa sisäänrakennettuna. Aina välillä kun kävelen Turun katuja pitkin, minut valtaa pakottava tarve lähteä äkkiä jonnekin kauas. Minulla on täällä kaikki enemmän kuin hyvin, kaiken järjen mukaan minulla ei ole mitään syytä haluta täältä pois. Kuitenkin se pakottava tarve siellä jossain syvällä sisällä ei lähde. Ajatus saattaa unohtua hetkeksi, mutta palaa joka kerta uudelleen.

On hämmentävää miten paljon maailma on vuosien aikaan pienentynyt. Miten ystäviin voi olla yhteydessä lähes mihin tahansa maan kolkkaan, milloin tahansa haluaa. Ainoastaan aikavyöhykkeet erottavat maailmalla asuvat toisistaan ja hankaloittavat yhteydenpitoa. Kuitenkin kaikki on nyt sosiaalisen median aikana tehty todella helpoksi.

Yhteydenpidon vaivattomuus helpottaa ulkomaille lähtemistä. Olen seurannut vierestä kun lukioajoista asti säilyneestä 11 hengen kaveriporukasta 7 on lähtenyt vuorotellen mihin maahan milloinkin. Osa on palannut, osa on jäänyt maailmalle. Kaikkiin olen ollut koko ajan yhteydessä, olivat he missä päin maailmaa tahansa. Ei ole mitenkään erikoista, että joku ystävistämme osallistuu yhteisiin illanviettoihin Skypen kautta.

Tiedän, että ulkomailla asuminen ei ole kaikille unelmien täyttymys, vaan se jakaa mielipiteet kahtia. Osa ei ymmärrä ollenkaan, mitä ulkomailta lähdetään hakemaan. Ystäväpiiristäni löytyy myös niitä ihmisiä, joilla ei ikinä ole ollut kaipuuta mihinkään kotimaata kauemmas. Itse maailmalle haluavana unohtaa helposti, ettei se todellakaan aina ole kaikista hyvä asia.

En ikinä myöskään miettinyt miltä tuttavaperheeni lapsista on mahtanut tuntua, kun heidän isänsä ulkomaankomennuksien takia aina joutui muuttamaan. Aina kun oli saanut uusia ystäviä ja oppinut uuden kielen, matka jatkui seuraavaan maahan.

Vajaan kuukauden päästä istun itse lentokoneessa matkalla aurinkoisen Kalifornian kauniiseen Santa Barbaran kaupunkiin. Vaikka kyseessä on vain puolen vuoden irtiotto arjesta Suomessa, tekemistä ennen lähtöä tuntuu olevan todella paljon. En osannut etukäteen kuvitella mistä kaikesta minun tulee irtautua puolen vuoden takia.  Sisälläni kalvaa huono omatunto asioista, jotka jäävät ensi keväänä muiden hoidettavaksi, jopa kuntosalikortin jäädyttämisen takia pitää tulosta todisteet vaihto-opiskelusta.

Jo vuosia sitten aloitin töissä pohjustamaan vaihtoon lähtemistäni, joten tämä ei ollut yllätys. Pienet järjestelyvaikeudet kuitenkin vaan kasvattavat sitä intoa, jonka edes hetkeksi maailmalle lähteminen saa aikaan. Vihdoin on minun vuoroni.

Kuuntele tästä sarjan ensimmäinen audio