Kuolleet kävelivät elämääni

[metaslider id=1805]

[label style=”default”]Kolumni[/label] Laitan Playstation 3 -ohjaimen pöydälle ja hengähdän. Olen kokenut ensimmäistä kertaa jotain, mistä monet puhuvat ja jopa fanittavat. Tapoin zombeja.

Zombit ovat saavuttaneet kaiken. Niiden arpiset käsivarret ulottuvat sarjakuviin, elokuvateattereihin ja peleihin. Turussakin järjestettiin tänä kesänä toista kertaa Zombiewalk, jonka myötä kadut täyttyivät tekoverta ämpärikaupalla päällensä heittäneitä eläviä kuolleita. Aikaisemmin mietin syytä, miksi. Nyt suunnittelen meneväni ensi vuonna mukaan.

Zombiet ehkä syövät aivoja, mutta samalla tuottavat tekijöilleen rahaa. Kesällä elokuvateattereissa pyörinyt Brad Pittin tähdittämä elokuva World War Z on tuottanut voittoa yli 200 miljoonaa dollaria ja se oli Suomen katsotuin elokuva viikolla 29. Ensimmäinen oma zombikosketukseni eli The Last of Us -videopeli on vuoden 2013 nopeiten myynyt PS3-peli. Se myi maailmanlaajuisesti vain kolmen viikon aikana 3,4 miljoonaa kipaletta.

Vaikka ihmiskunta ei olisi vielä saanut lopullista inspiraatiota aivojen syöntiin, eläinmaailmassa se on todellista. Uusi Suomi -lehti julkaisi vuoden 2012 lopussa artikkelin, jossa kerrottiin sienilöydöstä, joka tekee muurahaisista kirjaimelliseti epämuodostuneita zombeja. Sieni kasvaa kasvaimen lailla muurahaisen ulkopuolella ja muuttaa isäntänsä käyttäytymistä varmistaakseen lisääntymisensä. Lopulta muurahaiset marssivat omaan kuolemaansa. Karmivaa, eikö totta?

Kesällä 2012 Amerikassa uutisoitiin miehestä, joka oltiin yllätetty syömästä toisen miehen kasvoja. Alaston kannibaali ei reagoinut poliisin varoituslaukauksiin, joten hän menehtyi luoteihin. Viranomaisten mukaan mies kärsi huumepsykoosista. Nettimaailman mielestä hän oli kävelevä todiste ihmiskunnan lopusta.

Miksi elävät kuolleet kiehtovat? Netin keskustelupalstoilla pohditaan yhteistuumin kuinka toimia, kun zombie apocalypse alkaa, ja miten valmistautua sitä varten. Toiset leikillään, toiset tosissaan. Lukuisat pelit ja elokuvat ovat luoneet alustavia perusteluja virusmaailmanlopun mahdollisuudesta. Mielikuva autiosta maapallosta, jossa jokainen saa taistella selviytyäkseen, on karu, mutta mielenkiintoinen. Mitä enemmän saamme viittauksia tosielämän mahdollisesta tarttuvasta kuolemansairaudesta, sitä lähemmäs fiktiomaailma lähestyy oikeaa. Miltä tuntuisi taistella työttömyyden, alkoholismin ja laskujen sijaan vain omasta hengestään? Tai toisaalta kuljeskella ympäriinsä aivoja himoiten.

Zombiet ovat kuin varvassandaalit: rumia, mutta muodissa aina. Pleikkaripelaajana on mukavampi taistella pelissä zombieita kuin toisia ihmisiä vastaan. Tällöin ei tappamisesta tule niin brutaali ja syyllinen olo. Onhan kävelevien kuolleiden ulkomuotokin vastenmielisen karmiva. Seuraan mielenkiinnolla, kuinka kauan zombiet jaksavat hakata myyntilukuennätyksiä. Ainakin nämä kaksi asiaa ovat varmoja: minusta on tullut zombiefani ja tämä innostus on tullut jäädäkseen.