Uutiset

Miksi pelottaa?

Orna Ben Lulu

1_miksi_pelottaa_vaihtoehto

Pieni lapsi oppii pelkäämään

Ihmiset pelkäävät asioita, jotka aiheuttavat kipua, epämiellyttäviä tuntemuksia tai vihjeitä siitä, että jos jotain tapahtuu niin tulee kokemaan epämiellyttäviä asioita. Ihminen siis alkaa pelkäämään asioita, jotka ovat joskus sattuneet. Ketäpä ei pelottaisi mennä hammaslääkäriin?

Miksi ihmiset sitten pelkäävät? Turun Yliopiston psykologian tutkijatohtori Katja Valli kertoo, että peloissa on paljon eroja yksilöiden välillä.

– Pelot johtuvat pitkälti elämänkokemuksesta. Tyypillisin pelko tulee jo pienenä, kun lapsi oppii hahmottamaan syvyyttä. Pienenä kovat äänet säikyttävät. Pienet lapset eivät osaa pelätä esimerkiksi käärmeitä tai hämähäkkejä, mutta lapset oppivat pelkäämään niitä, jos läsnäoleva aikuinen pelkää. Toiset pelot kehittyvät ihmiselle helpommin, Valli selventää.

Vallin mukaan syntyy helpommin pelkoja, jotka ovat evolutiivisesti vanhoja.

– Ihan kuin olisi systeemi, joka on opettanut meidät pelkäämään. Pelko on normaali ja luonnollinen reaktio. Jos on kerran sattunut jotain, on hyväkin alkaa pelätä. Ihmiset aloittavat välttämiskäyttäytymisen, kun henki, terveys tai psyykkinen hyvinvointi häiriintyy.

– Pelko on fiksu keksintö, Valli tiivistää.

Pelot muuttuvat ihmisen kasvaessa

Toisinaan käy niin, että reaktio on liian suuri ärsykkeeseen nähden. Pelätään jotain, mistä ei oikeasti ole vaaraa.

– Pelot muuttuvat lapsuudesta aikuisuuteen ja myös lapsuuden aikana. Pienet lapset pelkäävät eläimiä, väkivaltaa ja pimeää. Teini-iässä alkaa sosiaalinen pelko, nolatuksi tuleminen ja esiintymispelot. Pelot muuttuvat ihmisen kasvaessa.

Vallin mukaan lapsien pelot ovat primitiivisiä.

– Lapset raportoivat sellaisia pelkoja, joita oli jo esi-isien maailmassa. Eläimiä on järkevää pelätä, pimeää on järkevä pelätä, koska ei näe mitä pimeydessä on. Pieni lapsi on avuton ja pelkää väkivaltaa, koska ei pysty puolustautumaan aikuista vastaan.

Kun ihminen vanhenee, niin oppii mitä pitää pelätä.

– Ikävä kokemus tai kerta-altistuminen iskostuu muistiin. Sosiaalinen asema ryhmässä on ihmiselle tärkeä evolutiivisessakin mielessä. Mitä korkeammassa asemassa on, sitä enemmän on liittolaisia ja resursseja. Ihminen ei pärjää ilman ryhmää, eikä pysty selviytymään yksin.

Sosiaalisen aseman tärkeydestä kertoo se, että Vallin mukaan amerikkalaisessa tutkimuksessa opiskelijat pelkäsivät enemmän kasvojensa menettämistä kuin kuolemaa.

Pelon anatomia

Valli linjaa, että pelko on myös fysiologinen komponentti.

– Pelkotilassa sydän pumppaa nopeammin verta lihaksiin ja vie enemmän sokeria ja happea elimistöön. Fyysinen suorituskyky kasvaa, kun adrenaliinia erittyy. Koko keho valmistautuu taistele tai pakene -tilaan. Verenkiertoon erittyy aineita, jotka vaikuttavat veren hyytymiseen. Silloin ihminen ei vuoda niin helposti kuiviin.

Kognitiivisiin muutoksiin vaikuttaa se, miten ihminen itse arvioi tilannetta.

– Pelkoon liittyy automaattisia käyttäytymismalleja, jotka käynnistyvät jo ennenkuin ihminen ehtii itse tajuta. Niitä ovat muun muassa paikalleen jähmettyminen, väistäminen ja aggressiivinen puolustautuminen.

Vallin mukaan pelkoon voi vaikuttaa se, miten sitä pystyy mielessään käsittelemään. Miten arvioi mahdollisuuksia selvitä ja kuinka vaarallinen tilanne todellisuudessa on.

Pelko on osa persoonallisuuttamme

– Me olemme persoonaltamme erilaisia. Pelkoihimme vaikuttaa perimä, mutta myös kasvuympäristöllämme on merkitystä ja sillä, mille asioille on altistunut. Toiset ovat synnynnäisesti herkempiä tulkitsemaan tilanteet uhkaavammaksi ja pelottavammaksi.

Vallin mukaan evoluutio olisi karsinut pelkäämättömät.

– Pelko suojaa ihmistä, jos ei ole pelkoa saattaa tulla tehneeksi tyhmyyksiä ja riskeerata henkensä.

Vallin mukaan on kuitenkin asiallista miettiä, mikä määrä pelkoa on missäkin ympäristössä optimimäärä. Hankalassa ympäristössä pelkoja on luonnollisesti paljon, mutta turvallisessa ja ympäristössä tiettyjä asioita ei ole syytäkään pelätä.