Sokkoelämykset kiehtovat

Elämme vahvasti visuaalisessa maailmassa ja muut aistit jäävät helposti dominoivan näköaistin varjoon. Esimerkiksi teatteri tai illallinen sokkona antavat mahdollisuuden nähdä arkisia asioita uudelta kantilta.

[metaslider id=28093]

Teatteri Tuike esitteli uudenlaisen teatterielämyksen niin sanotuilla aistiesityksillä. Niissä yleisön silmät peitettiin ja elämys muodostui kuulo-, haju- ja tuntoaistihavainnoista.

Esitys oli suunnattu sekä näkeville että näkövammaisille. Teatterin perustajan Nina Rinkisen mukaan sekä vuoden 2013 Pieni Tulitikkutyttö että vuoden 2014 aistikauhuesitys Viimeinen vuoro herättivät suuren suosion erityisesti näkevien keskuudessa. Esimerkiksi Viimeinen vuoro -esityksessä kävi monta tuhatta katsojaa, joista vain noin parikymmentä oli näkövammaisia.

”Näkövammaiset katsojat olivat aistimaailmasta huomattavasti tarkempia. Näkevälle yleisölle muiden aistien herkistyminen ja elämys näkövammaisen kantilta on uutta. Ehkä se oli syy aistiesitysten suureen suosioon”, Rinkinen pohtii.

Ihminen syö silmillään

Myös Elämyslahjat tarjoaa mahdollisuuden kokea aistimista ilman näköhavaintoja. Illallinen pimeässä on Elämyslahjojen konsepti, jossa on tällä hetkellä mukana ravintoloita viidestä kaupungista. Tuotepäällikkö Katri Pirisen mukaan tämä lahjakortti on kiistattomasti ostetuin.

Pirisen mukaan moni yllättyy huomatessaan, kuinka paljon näköhavaintoja käyttää esimerkiksi juuri ruoan tunnistamiseen. Kun näköaistia ei voidakaan käyttää, kiinnittyy huomio paremmin muihin aisteihin. Täysin pimeä huone tuo myös omat vaikeutensa ruokailutilanteeseen, ja sen onkin tarkoitus saada ihmiset ajattelemaan ja ymmärtämään näkövammaisuutta.

”Illallinen herättää ajatuksia näkövammaisuudesta. Näkevä ihminen pitää helposti tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä ja itse kullekin on hyvä välillä pohtia näkövammaisen arkea ja sitä, miten näkövammaista voisi auttaa”, Pirinen kertoo.

Kun pimeydestä tulee pysyvää

Varsinais-Suomen näkövammaisyhdistyksen kokemuskouluttaja Noora Mäkelä käy puhumassa oppilaitoksille ja palveluntuottajille näkövammaisuudesta ja siitä, miten he itse toivovat tulevansa kohdatuksi. Mäkelä itse menetti näkönsä aikuisiällä silmänpaineen nousun vuoksi.

”Muita aisteja oppii pakon edessä käyttämään paremmin, kun näkö viedään. Nykyisin jos kysyttäisiin, mistä aistista viimeisenä luopuisi, vastaisin kuulo, koska nyt se on itselle tärkein aisti”, Mäkelä kertoo.

Mäkelän mielestä on hyvä, että näkeviä kiinnostavat kokemukset, joissa näköaisti suljetaan pois. Tällöin he osaavat kuvitella paremmin, millaista on, kun on aina ”pimeää”.

Suomessa on noin 60 000 näkövammaista, joista alle 10 000 on sokeita.