Nizzan varjopuolella

[label style=”default”]Kolumni[/label] Aamuaurinko nousee. Perheen äiti herää ja herättelee varovasti lapsiaan. Isoäiti ja isoisä ovat jo jalkeilla. He istuvat hiljaa paikoillaan. Lapset purkautuvat erilaisten peitteiden alta kirkkaaseen päivänvaloon. Perhe ei syö aamiaista, eikä peseydy. He käyvät aamutarpeillaan, kun on pimeää, jotta kukaan ei näkisi. Täytyy kiirehtiä, sillä kaikki tavarat tulee ottaa mukaan. Joku saattaisi varastaa tavarat jos ne jättäisi päiväksi paikoilleen. Ensi yöksi on löydettävä uusi nukkumapaikka. Ehkä se on Massenan aukion erään kivitalon katoksessa, siihen ei ainakaan tuule. Tai samalla puistonpenkillä, ellei kukaan ehdi viemään paikkaa.

Matkustin syyskuussa Nizzaan. Kaupunki oli kaunis kaikessa luksuudessaan ja loistokkuudessaan. Le Negresco, kuninkaallisten ja ökyrikkaiden palatsihotelli jökötti rantabulevardilla vartioiden loistokaupunkia katukuvaa rumentavilta köyhiltä. Mies ovella seisoi kuin sotilas, vanhanaikaisiin polvisukkiin ja hassuun hattuun pukeutuneena. Kaduilla tuoksui hajuvesi ja uudet vaatteet. Ranskattaret ulkoiluttivat pieniä terriereitään ja villakoiriaan kainalossa. Langanlaihat tytöt kulkivat kadulla tukka hulmuten. Kymmenen sentin korkokenkä on heille vain aamutohveli.

Loistokas Cote d´Azur on houkutellut turisteja jo 1800-luvulta saakka. Matkaoppaiden kuvaukset turkoosin kimmeltävästä vedestä, raikkaasta välimeren ilmastosta ja kauniista, iloisista ihmisistä kutsuu ketä tahansa turistia. Totuus Nizzan kaduilla oli kuitenkin erilainen kuin matkaoppaissa. En voinut olla huolestumatta Nizzan varjopuolesta, kadulla asuvista, pimeässä nukkuvista.

Ranskassa oli 130 000 asunnotonta vuonna 2011. Suomessa sama luku oli 8 029. Ranskassa asunnottomien määrä kasvoi 50 % vuodesta 2001 vuoteen 2011. Köyhyyden ja yleisen taloustilanteen kerrotaan yleensä olevan syitä asunnottomuuteen.

Suurin osa kadulla kulkeneista ihmisistä oli turisteja. Odotin näkeväni timanttiin ja kultakoruihin kääriytyneitä ihmisiä. Seteleillä täytetyssä uima-altaassa lilluvia ryppyisiä mummoja. Ero ranskattarien, turistien ja kodittomien välillä oli suuri, ranskattaren kyllä erotti rahvaan joukosta, vähintään nyrpeästä katseesta.

Kadun toisella puolella perhe istuu puiston penkillä, he asettelevat tavaroitaan. Katse painuu alistuvasti maahan aina jonkun kulkiessa ohi.