"Onnistumisen tunteet koukuttavat pelaamisessa"

Pahimmillaan tietokonepeli määrää päivän rutiinit, kuten kävi Teemulle. Peli on addiktilla mielessä heti ensimmäisenä aamulla sekä viimeisenä ennen nukkumaanmenoa.

Teemu (nimi muutettu) myöntää olleensa lukioikäisenä pahasti koukussa nettipeliin. Hän ennakoi, että koska peliteollisuus laajentuu jatkuvasti, samalla pelaamiseen riippuvaiseksi jääminen yleistyy.

“Aikaisemmin valikoima oli suppeampi, mutta nyt pelejä tehdään jokaiselle kohderyhmälle. Sitä kautta koukkuun jäämisestä tulee helpompaa.”

Teemun mielestä asiasta pitäisi oppia puhumaan. Mitä mieltä hän on pelaajien vertaistukiryhmistä?

“Varmasti joillekin pelaaminen voi olla niin suuri ongelma, että he tarvitsevat läheisten tukea päästäkseen siitä yli. Jos ilmiönä liiallinen pelaaminen laajenee, myös vertaistukiryhmiä tarvitaan enemmän.”

Teemu olisi voinut itse osallistua vertaistukiryhmään, jos ei olisi omin neuvoin päässyt irti pelaamisesta.

Teemu kertoo omasta pelihistoriastaan ja mikä lopulta sammutti pelihimon:

Pelaajat eivät hae itse apua

Pelirajat’on-vertaisryhmäpalvelu auttaa muun muassa tietokonepeleihin koukussa olevia pelaajia. Hankesuunnittelija Jouni Saarelaisen mukaan digipelaajille kohdennettua omaa vertaisryhmää kokeillaan kevään ajan. Ryhmä tapaa vuoroviikoin verkossa.

“Ryhmässä on käynyt noin 2-4 osallistujaa. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, onko tällaiselle ryhmälle suurempaa kysyntää.”

Jouni Saarelainen kertoo, että Pelirajat’oniin ottavat yhteyttä lähinnä vanhemmat sekä oppilaitokset, jotka kokevat liiallisen digipelaamisen ongelmaksi kotona tai koulussa.

“Itse pelaajat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole olleet meihin yhteydessä”, Saarelainen ihmettelee.

Liiallinen digipelaaminen on Saarelaisen mukaan ilmiönä vielä sen verran tuore ja tutkimaton, että siitä ja vertaisryhmästä tiedottaminen ottaa oman aikansa.

“Voi myös olla, että liiallisen pelaamisen taustalla on syitä, jotka eivät liity lainkaan pelaamiseen ja näin ollen vertaisryhmä ei olisikaan oikea paikka ratkoa niitä.”

Ikä ei ole este

Digipelaajien ryhmään on tähän mennessä osallistunut sekä miehiä että naisia. Verkko tapaamispaikkana on luonteva ja osallistumismahdollisuus on valtakunnallinen. Ikää ei kysytä, mutta keskustelujen perusteella osallistujat ovat olleet noin 16-20–vuotiaita.

“Periaatteessa alaikäinenkin voi ilmoittautua, sillä ikää ei missään kohdin todenneta. Pyrimme kuitenkin toimimaan täysi-ikäisten kanssa”, Saarelainen toteaa.

Kesäkuussa on tarkoitus kokeilla pääkaupunkiseudulla ensimmäistä läheisten vertaisryhmää, joka on tarkoitettu alle 35-vuotiaille, joiden läheinen pelaa liikaa tietokone-, konsoli- tai nettipelejä.

 “Vaikka pelaisi paljon, ei välttämättä ole koukussa”

17-vuotias Johanna Puustinen on tietokonepelien suurkuluttaja, muttei omasta mielestään ole riippuvainen. .

Toimittaja päätti itse kokeilla, voiko tunnin pelituokion jälkeen jäädä koukkuun tietokonepeleihin. Vaikka pelaaminen jatkui pitkälle yöhön, koukkuun jäämistä ei voinut myöntää…